Vapaasti versoo

Kukkasuutarin blogi

 

Vihertumpun kalenteri 

- ajanlaskun avuksi

Puutarhurin kalenterissa on vain kahdenlaisia päiviä:

Mullantai (ulkopäivä)

Horrostai (sisäpäivä)

Juhlapyhiä saa viettää miten lystää. Ulkotyöpäiviksi katsotaan kaikki päivät, jotka eivät ole sisätyöpäiviä.

Helppoa kuin herneen idättäminen! 

Kirjasta Kukkasillaan (2020)

 
 
 
  • Mari Moro

Kymmenen miljoonan kukan kaivos

Updated: Oct 24, 2019





Tästä puutarhasta olen kirjoittanut edelliseen puutarhakirjaan pitkän jutun, mutta esittelen Victoriassa (Kanada, B.C) sijaitsevan Butchartin perheen perustaman paikan uusille lukijoille. (Kukkanuottasilla-kirjassa on tästä siis se pitempi tarina kuvineen.)


24 hehtaarin kokoinen entinen kaivos on tuttu ainakin BBC:n sarjasta, jossa Monty Don käy maailman kauneimmissa puutarhoissa. Paikka on sikäli historiallinen, että se on ollut niin pitkään - yli sata vuotta - Pohjois-Amerikan mantereen länsirannikon suurin ja suosituin puutarhanähtävyys. Mitään vastaavaa ei ole lähimaillakaan.

Kalkkikivellä rikastunut kaivospohatta Butchart halusi vaimonsa kanssa maisemoida ehtyneen kaivoksen ja tarjota jotain kaunista kansalaisille. Työt alkoivat vuonna 1904. Sementtibisnes oli tuottanut hyvin, joten rumat louhokset voitiin somistaa varoja säästelemättä. Suunnittelijat ja maisema-arkkitehdit, alansa huiput aikanaan, saivat vapaat kädet. Pian puutarhan portit avattiin kaikille kiinnostuneille, ja vuonna 1915 vieraita oli jo 18 000. Kaikille vieraille pyrittiin tarjoamaan teetä ja skonsseja, jopa kutsumattomille sellaisille.

Italiasta innoituksen saanut Sunken Garden on se, mistä paikka on tullut tunnetuksi. Sieltä löytyy mm. 151 kukkapenkkiä, satoja alppiruusuja ja laaja puuvalikoima. Kovin usein ei ole mahdollisuutta kuvata ko. näkymää ilman että turistilaumat luikertelisivat käytävillä. Kuvassa oikealla näkyy muutama turisti ja siitä voi päätellä, miten pieni ihminen tuolla on.

Sunken Gardeniin istutetaan vuosittain yli 300 000 sipulia.

(88 narsissilajiketta, 80 000 sipulia)

(185 tulppaanilajiketta, 160 000 sipulia)

(60 000 muuta sipulia mm. laukkoja ja krookuksia)

Japanilainen puutarha on ehdottomasti alueen suosituin kohde. Siinä missä alueen kaikkiin teemapuutarhoihin (ja käytävien varrelle) viritellään jouluvaloja kilometreittäin, tänne ei laiteta yhtään keinovaloa. Se olisi kauhea tyylirikko, kuten olisivat myös yksivuotiset helakat kukkapenkkit.)

Vuosien varrella olen kuullut sadoilta ihmisiltä, että syys-lokakuu on ehdottomasti hienointa aikaa vierailla japanilaisessa tarhassa. Vaahteroiden ruskavärit ovat niin häkellyttäviä, ettei silmä meinaa uskoa eikä kamerakaan totella. Puroja ja vesiaiheita on muuten 200 metriä, siis yksin tässä puutarhassa. Lakkaamaton solina käy siis.





Entä miten paljon tarvitaan henkilökuntaa tällaisen imperiumin pyörittämiseen? Pelkästään puutarhureita on 50, mutta sesongin aikana määrä kasvaa. 26 kasvihuoneessa (1 ha) kasvatetaan kaikki kasvit, joita on siis kymmeniä tuhansia. Raakaa pihatyötä tekee vähintään sata, hiukan sesongista riippuen, ja ravintolapalveluissa ahertaa kesäaikaan melkein toinen mokoma. Jokaisena kesäpäivänä pidetään myös konsertti, ja ilotulitus kuuluu asiaan. Noin viiden sadan työntekijän lisäksi meitä vapaaehtoisia pyörii mukana satoja. Yhtenä päivänä istutimme noin 5000 kaunokaista ja orvokkia. Ne kukkivat läpi talven, kunnes helmikuussa alkaa sipulikukkien pitkä paraati.






Paikka on edelleen Butchartin perheen omistuksessa, ja teen tarjoaminen jokaiselle, tätä nykyä miljoonalle vuosittaiselle vieraalle onnistuu. Unescon maailmanperintökohde se on ollut vuodesta 2005. (Samalla listalla on mm. Petäjäveden kirkko ja Vanha Rauma.)


Ehkä Pekka Perä voisi piipahtaa täällä katsomassa, miten kaivos maisemoidaan ja saadaan alueen asukkaille (ja muillekin) luoduksi jotain kestävää ja kaunista. Kun tällaista tekee, ei tarvitse jälkeläisten elää kenenkään kiusattavana.











©2020 by

Mari Mörö / Vapaasti versoo 

www.marimoro.fi