©2019 by Vapaasti versoo. Proudly created with Wix.com

Kukkasuutarin niksihylly

Jokainen vihertumppu käyttää ja keräilee niksejä. On hämmästyttävää, miten vanhat konstit pelittävät yhä vaan.

 

Sekalaisia vinkkejä


KUUN VAIHEET

Kovasti muuten ihmetyttää se, että Kuun vaiheiden huomioiminen puutarhan viljelyksessä on nykyisin niksologiaa. Ennen sitä kutsuttiin kansanperinteeksi. Yksi kansan vaalima ohje on pian ajankohtainen: kesäkuun ensimmäiselle perjantaille osuva täysikuu on otollinen aika istuttaa peruna.


Tietysti joku voi letkauttaa, että ilmastonmuutos saattaa esi-isien neuvot uuteen valoon. Istutusten äärellä toteamme tyynesti: ilmastonmuutos ei vielä vaikuta taivaankappaleiden kulkuun.

Arkijärki on jokaisen puutarhurin korvaamattomin apulainen.

* * *

VARMA MULTASEOS

Tämä on multaseos, joka sopii melkein kaikille, vaan ei happamasta maasta pitäville kasveille. Loistavan kasvualustan saa hiekasta, murskatuista simpukankuorista, savesta, turpeesta ja hyvin maatuneesta hevosenlannasta. Niitä kaikkia laitetaan saman verran ja sekoitetaan. Tarvitaanko multaa litra, kuutio, vai rekan lavallinen, sen tietysti jokainen viherturaaja itse tietää.

* * * 

MULLAN MUKAAN

Ostomulta voi olla liian raskasta ja tiivistyä niin, että kasvin juuret eivät saa ilmaa. Multaa voi kuohkeuttaa monella tavalla. Tietysti sekin ratkaisee, mitä kasvattaa. Orkidea ei siedä esimerkiksi sellaista multaa, missä daalia kukoistaa. Vermikuliitti on ihmeellinen aine. Se vaikuttaa eristeeltä, eikä arviossa pahasti erehdy. Monet siemenet kehotetaan peittämään vermikuliitilla. Silloin tarhuri huomaa heti, kun siemen alkaa työntää sirkkalehtiä. Monet siemenet pakataan vermikuliittiin ja pieneen muovipussiin, jotta ne eivät kuivahda. Samaisessa ihmeaineessa voi myös idättää siemeniä, jääkaapin oven lokerossa puuha onnistuu hienosti. (Kun harrastus etenee, aika moni hankkii stratifiointia eli kylmäkäsittelyä varten pienen jääkaapin. Puutarhurin kanssa samaa jääkaappia käyttävät eivät välttämättä tykkää siitä, että siemenkokeilut ja lasagnet ovat yhdessä ja samassa kaapissa.) Perliitti. Valkoinen perliitti näyttää raejuustolta, mutta sitä ei pidä syödä. Kyseiset ryynit kuohkeuttavat multaa, mutta sitä on käsiteltävä hengityssuojaimen kanssa – pöly on vaarallista hengitettäväksi.


Entä sammal? Jos perehtyy orkidean kasvatukseen, saa yleensä seuraavan ohjeen. 1 osa kaarnaa, 1 osa hiilenpalasia ja 1 osa sammalta. Niistä saa oivan mullan. Se on ilmavaa ja ja läpäisevää, eihän epifyyttikasvia voi huijata: hyvissä oloissa se ikään kuin luulee kasvavansa puunrungolla.



Entä turve?  Kasvitarhoilla suositaan turvetta monesta syystä. Yksi on se, että turve on kevyttä. Puutarhuri saa päivittäin nostella ruukkuja ja kylvölaatikoita tämän tästä, joten turve on vastaus alkavaan nivelrikkoon. Ilmastonmuutospuheiden myötä on viherpeukaloiden keskuudessa virinnyt myös turpeestakieltäytyjät-liike. Suomessa on tähän vähän vaikea yhtyä, sillä moni uskoo turpeeseen kuin lääninpässi sarviinsa ja osa poliitikoista pitää sitä jopa puuhakkeen kaltaisena luonnonvarana. Mitä tekee eettinen tarhuri, kun samaan aikaan valtavia suoalueita on tuhottu juuri turpeen takia? Omantunnon kysymys.

* * *

POLVISUOJAT

Polvet joutuvat viherpuuhissa lujille. Vaan ei hätää: muutamalla kuplamuovipussilla ja roudausteipillä selviää, jos ei muita polvenpehmikkeitä ole tarjolla. Hyvin toimii!

* * *

SUKKAHOUSUJA, AINA VAAN

Nailoneita käytetään mm. kasvien tukinaruina: joustoa löytyy. Puun tukikeppi on paras sitoa juuri sukkahousuilla, koska se joustaa, eikä kiinnosta jäniksiä. Kasvien vaihtotoreilla saattaa taimen nähdä sanomalehtitötteröstä tehdyn taimipotin nailonsukassa.

Jos pujottaa sukkahousuihin käpyjä, saa isoonkin ruukkuun hyvän ilmastoinnin. Siunatut sukkahousut! (Käpyvinkki toimii kyllä ilman sukkahousujakin.)

* * * 

TUOKSUVAMMAT RUUSUT

Ruusut tuoksuvat paremmin. jos niiden juurelle istuttaa valkosipulia. Ja ne ruusut sitten kasvavat erityisen mainiosti, jos piilottelee kananmunankuoria puskien juurille. Tämä tietysti johtuu kalkista, jota ruusut tarvitsevat. Vanhastaan, jo antiikin ajoista asti, on kasteluveteen lisätty verta. Siitä ruusut pitävät. Monet suosivat ruusuillaan verijauhetta, jos sitä mistä vielä saa. (Ennen sai.)

* * * 

LISÄÄMISESTÄ

Monia yksivuotisia kasveja (ja yrttejä) ja perennoja voi lisätä pistokkaista.

Esimerkiksi basilika ja timjami kehittävät juuret nopeasti, samoin myös tomaatti. Näin monet harrastajat vaihtavat erikoisuuksiaan etenkin tomaattien kohdalla. Helppoja juurrutettavia ovat pelakuut ja verenpisarat - vesilasiin vain ja odottamaan! Myös katkennut krassinoksa kehittää juuret.

Sain kerran lokakuun alussa vähän erikoisemman komeamaksaruohon oksia. Laitoin ne maljakkoon, ja vaihdoin veden viikottain. Maaliskuun alussa sain sitten ruukuttaa muutaman vahvan taimen, sillä kasviparka oli ilmeisen ikävissään kehittänyt juuret ja niiden lisäksi lehtihankoihin oli ilmestynyt pienenpieniä alkuja. Koska komeamaksaruoho ei ehdi tehdä siemeniä tässä ilmastossa, on tämä helpoin tapa lisätä komeamaksaruohoa.


* * *  

MILLOIN KITKETÄÄN?

Milloin pitäisi kitkeä? On olemassa vähintään kaksi koulukuntaa. Gertrud Jekyll, tuo arvostettava topakka täti, kehotti kitkemään sateella. Miksi? Koska rikkaruohot irtoavat paremmin – ja yleensä juurineen. Mutta siinä on se huono puoli, että sateella tulee tahattomasti levittäneeksi rikkaruohojen siemeniä, jotka sitten taas itävät kosteassa säässä hyvin. Etenkin, jos harailee holtittomasti. (Eikö täti-paralla ollut sateella muuta tekemistä?) Kuivalla ja helteisellä säällä kitkevät perustelevat puuhiaan taas sillä, että rikkaruohot kuolevat hetkessä. (Mutta siemen ei kuole, kuten tiedetään). Oli niin tai näin, mikään sää ei erota puutarhuria puutarhasta. Ja tätä tekisi mieli jatkaa: mikään rikkaruoho ei saa lannistaa. Kitkemistä on aina vähemmän, jos käyttää katetta. Ja kukkapenkissä pitää olla niin paljon kukkia, etteivät rikkaruohot sovi sekaan. Ja jos minulta kysytään, niin muutaman vuohenputken ja juolavehnän kanssa saattaa elää. (Etenkin, jos on tekee niistä pestoa.) 

* * *

VIHREÄMMÄT KUKAT

Risiiniöljy lisää viherkasvien vihreyttä. Lisää sitä silloin tällöin muutama tippa multaan, niin huomaat eron. (Saippuantekijällä on aina risiiniöljyä jääkaapissa.)

* * *

MUNANKUORET TALTEEN

Kananmunan kuoret ovat ihmeellisiä kapineita. Puolikkaaseen kuoreen voi kylvää esimerkiksi kurpitsan ja kun se on itänyt ja saanut vähän rotevuutta, niin sen voi istuttaa kuorineen päivineen multiin. (Hyvin ehtii vielä toukokuun 10.päivän seutuvilla.) Ja pääsiäisruoho tai siis rairuoho suorastaan vaatii päästä kasvamaan puolikkaaseen munankuoreen. Sama pätee vesikrassiin.

Kananmunan kuoret muuttuvat uunin lämmössä lasinteräviksi. Etanoista voi yrittää päästä eroon sirottelemalla kuoria esimerkiksi kasvimaalle ja varsinkin salaatin lähettyville. 

Mummojen ikiaikainen konsti on ollut liottaa kananmunan kuoria vedessä muutama päivä, sillä niistä liukeneva ravinne on kukkasille mieleen. Kun meillä on pieni kanala, niin munia saa käyttää päivittäin ja kuoria riittää. Kaivan kuoret ruusujen, kärhöjen tai muiden kalkinsuosijoiden juurille. Silti kuoria riittää aina myös kompostiin. (Siinä missä biojöätemuju hajoaa eikä yksittäisten jätteiden alkuperää enää erota, munankuoret säilyvät pitkään tunnistettavina vaikka kompostimulta olisi jo muuten kypsää.

Ankkojen munat ovat muuten noin kolme kertaa kananmunia suurempia - yksi hyvä syy siis hankkia ankkapartio puutarhaan.

Isompia ja kuivuneita kuorieriä voi jauhaa tehosekoittimessa. Joskus olen saanut laitoskeittiöstä jätesäkillisen kuoria - ei huono juttu olleollenkaan!   

* * *

PAHVIHYLSYT

Ei, täällä ei askarrella joulutonttuja! 

Mutta tyhjistä vessapaperirullista eli pahvihylsyistä on iloa puutarhureille. NIistä saa mainioita kaulureita purjoille. Upota hylsy osittain maahan ja jätä se paikoilleen koko kesäksi. Purjon valkoisesta osasta tulee maukkaampi. Myös tuoksuherneiden esikasvatus vessapaperirullissa on järkevää.

Olen joskus nähnyt varsinaisia tilaihmeitä: joka ikinen parvekkeen neliö on pantu tuottamaan ruokaa. Yksi sokeriherne voi kasvaa pahvitötterössä vallan tyytyväisenä, jahka ravinnepuoli, kastelu ja kiipeilytelineet ovat kunnossa. 

* * * 

MIKÄ ON PAAKKUTAIMI?

Ensikertalainen voi olla taimimyymälässä hämillään. Mikä esimerkiksi on paakkutaimi? (Se nimittäin kuulostaa slipoveria pitävältä maalaisserkulta.) Mutta paakkutaimi on yleensä säkkiin pakattu tapaus. Juuripaakun ympärillä saattaa olla verkkoa, sitä ei pidä poistaa. Juuripaakku ei saa päästä kuivumaan. Istutettaessa paakku laitetaan kuoppaan ja jos ns. siteet kiristävät, niin ne leikataan auki. Sitten kun taimi on maassa ja peitelty mullalla, multa tiivistetään tallomalla. Myynnissä on myös pelkkiä verkkopaakkutaimia, esimerkiksi monia ruusuja myydään verkoissa. Istutus tapahtuu paakkutaimien tapaan. Paakkutaimia voi istuttaa aina, kun maa on sula.

* * *

TAI PALJASJUURINEN TAIMI? 

Paljasjuurisen taimen juuret ovat usein muovikääreessä. Juuriparat ovat lähes aina näännyksissä kuin hevoset helteessä Teiskon raviradalla. Parin tunnin liotus vedessä on tarpeen. En tiedä hevosista, mutta näännyksissä olevien kasvien olo kohenee huomattavasti. Paljasjuurinen taimi asetellaan istutuskuoppaan ns. luonnolliseen asentoon. (Mikä tämä nyt sitten tarkoittaa? Ei ainakaan sitä, että juuret olisivat ylösalaisin tai letitettyinä.) Paljasjuurisia taimia voi istuttaa joko keväällä tai syksyllä, mutta mikään ei estä istuttamasta niitä esimerkiksi kesällä, kunhan vain muistaa kastella.

* * *

TAI ASTIATAIMI? 

Taimimyymälöissä on kasvin juurakko tutkittava huolellisesti. Jos juuria on tanakasti, niin aina parempi. Parhaimmillaan juuret ovat niin vahvat ja kehittyneet, ettei astian poistaminen saa kukkaa kuukahtamaan. Kukka tuskin huomaa koko asiaa. Juuripaakku on nimittäin niin tukeva, että se kestää nostamista ja siirtämistä. Eräs taimimyymälässä työskentelvä henkilö kertoi, että asiakas tuli valittamaan kun kurjenpolvet eivät levinneet kuten piti. Miesraasu ei ollut poistanut muoviruukkuja, vaan istutti perennan astioineen päivineen... Emme naura, sillä jostain on jokaisen aloitettava. Ja monia liian vinhasti leviäviä kasveja - tällaisia ovat vaikka viiruhelpin tapaiset riiviöt - on syytä kurittaa rajaamalla niiden kasvualusta. Rikkinäinen ämpäri sopii joiden kasvien istukseen oikein hyvin eli ne ovat tavallaan pakotettu olemaan astiataimia. Raukat.

* * * 

HAMPPU KAALIMAALLA

Hampun kasvattamista ei kai saa suositella, mutta tätä voi. Jos haluaa torjua kaaliperhosia, niin jo koristehampun taimet auttavat. Jos sitten joku käräyttää teidän huumekasvien kasvattamisesta, niin se on sitten hänen tyhmyyttään. Harmittoman hampun kasvattaminen onnistuu myös kaupassa myytävistä siemenistä, eikä niihin kehity huumausaineeksi luokiteltavia aineita, vaikka kasvattaja olisi millainen kotikemisti tahansa. 

* * * 

KAHVIKAPSELIT TALTEEN 

Uutta muovijätettä riittää. 

Kahvikapseleita voi käyttää esikasvatukseen, ja ne ovat esimeriksi monissa toimistoissa varsinainen riesa. Mutta ei hätää: kaikissa kapseleissa on valmiina jo reikä/reikiä, kahviporot on vain putsattava pois. Kapseliturhakkeita kulkeutuu tuhatmäärin roskiin, vain murto-osa niistä päätyy taimipoteiksi. Olen käyttänyt samoja potteja useamman vuoden, eivätkä ne mene rikki.

* * * 

HIHAT PALOI JA VÄHÄN SORMIKIN

Multaa steriloidessa (tai vaikka kulotuspuuhissa)  saa helposti palovammoja. Ja steriili multa on tarpeen, jos haluaa pelata varman päälle erityisesti sellaisten harvinaislaatuisten siementen kanssa, joita on harvoin tarjolla. Pieneen viherpeukalon palovammaan auttaa kananmunan vahamainen kalvo. Pidä kalvo palovamman päällä, vaikka laittaisit laastarin. (Kalvonkin voit vaihtaa.) Hihat eivät puutarhurilta saa koskaan palaakaan, viherpeukalo voi joskus innostuksen vuoksi kärähtää.

KUINKA KARKOTTAA SKUNKIN TUOKSU

Ilmastonmuutokset myötä kuulkaa uhkat lisääntyvät!  Pian meillä on pesukarhuja ja kohta skunkkeja...

Tomaattimehulla saa pois skunkin hajun. (Tätä olen tehnyt Kanadassa. Ei haise auto hyvälle, jos skunkki sitä hipaisee.) 

* * * 

KÄRPÄSANSA LELUSTA

Ihmettelin kerran, miten eräs brittiläinen puutarhuri on laittanut äärettömän ruman ja mauttoman muoviankan – kylpylelun – muuten niin tyylikkääseen kasvihuoneeseensa. Ankka oli bambukepin päässä. Se oli sivelty vaseliinilla. Väri houkuttelee tuhohyönteisiä paikalle, mutta ne jäävät kintuistaan kiinni. Keltaisia hyönteistarrapapereita myydään, mutta temppu onnistuu myös vaseliinilla ja millä tahansa keltaisella esineellä. Eikä se kylpylelu ole loppujen niin kauhea: se muistuttaa puutarhuria siitä, että mullan huuhtelu auringonlaskun aikaan laventelinkukkien tuoksussa on ansaittua luksusta. Kuinka ollakaan, törmäsin samaan ankkaniksiin Suomessa erään vanhemman ihmisen luona, ja hän oli kuullut niksin jo 60-luvulla - Simpeleellä asuvalta mummelilta!

* * * 

HALPISKAPRIS

Kapris ei kasva maassamme, mutta sen korvaaminen köynnöskrassin nupuilla on kotimainen vaihtoehto. Suolavedessä yön yli liotettuneita ja etikalla maustettuja krassinnuppuja harhautuu luulemaan lähes oikeiksi

* * * 


RIKKARUOHOPESTO

Kaikkiin rikkaruohoihin ei pidä suhtautua lamaantuen. Villiintyväthän ne toki kasvamaan aina väärään paikkaan, mutta se on haaste. Esimerkiksi juolavehnä, savikka, horsma ja vuohenputki kelpaavat ruokaan kuin ruokaan, etenkin keväiseen pestoon. Lista syötävistä villeistä vihanneksista on pitkä. (Tutustu kasveihin, sillä kaikki kasvit eivät ole syötäviä.) Oma suosikkini on heräilevä saniainen. En omista parsapenkkiä, mutta tontilla kasvaa saniaisia suuret määrät. 

* * *

KÄRPÄSET POIS PÖYDÄSTÄ

Tomaatin lehdet tuoksuvat pahalle, ja sen tietävät kärpäsetkin. Laitapa vain tomaatin lehtiä ruokapöytään, niin kärpäset eivät tule paikalle.

* * * 

JOS LIPSUU TOHVELI

Liimaa pihakenkiin hiekkaa. Näillä kengillä ei kannata kävellä parketilla, mutta nykyliimat (ns. gorillaliima) ovat ihmeellisen tehokkaita, ja yhden hyvät, sileäpohjaisiksi kuluneet kumpparit voi uhrata jäisiä kelejä varten.

* * * 

PELTOKORTE KAUNISTAA

Peltokorte näyttää elävältä fossiililta ja fossiili se onkin, tosin 370 miljoonaa vuotta sitten, kivihiilikaudella, se oli puu. Kortemetsistä on puristunut yksi luonnovara: kivihiili. Kosteassa maassa peltokorte on rajaton riesa, omaa luokkaansa. Se leviää itiöiden avulla ja on melkein mahdoton hävittää. Juuret yltävät noin metrin syvyyteen.

Ajatellaan kuitenkin positiivisesti, sitä asennetta niksit meille tarjoavat. Peltokortteesta saa mainiota ryppyvoidetta. Se sisältää myös paljon piitä, jota luusto, nivelet, kynnet ja hiukset kaipaavat. Tässä on kuitenkin varsinainen niksini: jos pyöräyttää peltokortteen venelakassa, käytännöllisempää vessaharjaa löytää tuskin edes saksalaisesta lähikaupasta.

* * * 

MÖRÖNPERÄN SUPERDRINKKI

Laita tehosekoittimeen pari desiä koivunmahlaa, desi luonnonjogurttia, desi rahkaa, vehnänorassilppua, hunajaa, minttua (tai mitä tahansa yrttiä), hampunsiemeniä, pähkinöitä ja kananmunankeltuainen. Nauti aamuisin. Huomaat pian, kuinka silmät kirkastuvat, luovuus alkaa myös kuplia ja siinä samassa kaikki chakrat peseytyvät kuin itsestään. Jo viikossa velat ovat muuttuneet optioiksi eksoplaneetalle!

* * * 

LISÄAIKAA KUKKASILLE

Unikot eivät pysy kauan maljakossa, siksi ei moni edes yritä koko asiaa. Mutta jos haluat unikoiden säilyvän leikkokukkina edes vähän pitempään, niin eipä hätää. Ennen kuin laitat kukat maljakkoon, niin liekitä vartta hetken aikaa sytkärillä. Kukat saavat jatkoaikaa. (Kuulin tämän konstin eräältä brittikuvaajalta, joka oli kyllästynyt kukkien nopeaan nuupahteluun.) Älä kerro tätä niksiä lapsille, koska heille ei pidä muutenkaan antaa sytkäreitä.


Orvokit saa kestämään maljakossa pitempään, jos laittaa kukat ensin ylösalaisin veteen muutamaksi minuutiksi. Vanha niksi on myös se, että laittaa leikkokukkien kaveriksi maljakkoon aspiriinin tai pari. (Pitopalveluissa tämä on ollut yleistä, siellä olen sen aikoinani myös kuullut.)


Älä laita samaan maljakkoon narsisseja ja tulppaaneja. Ne nuupahtavat nopeasti, ovat siis väärää seuraa toisilleen. Tulppaanit aukeavat niin sanotusti yli saranoiden. Kukkaparat näyttävät siltä, kuin joku ollsi räjäyttänyt papaattimaton niiden alla. Lusikallinen pöytäsuolaa maljakossa hidastaa tätä aukeamista.

* * *

RUOSTEEN POISTAMINEN

Ruoste on työkalun kestovihollinen. Vanha niksi on käyttää ruosteen poistamiseen hiekkaa ja raparperin lehtiä, hiekkapaperi käy tietysti myös. Kasvin oksaalihappo auttaa ruosteen poistamisessa. Kun ruoste on saatu kokonaan pois, työkalun sivellään esimerkiksi pellavaöljyllä tai vaseliinilla. Hyvin hoidettu lapio tai talikko kestää vuosikymmeniä. Ja hei, ne alumiinilapiot eivät ole pitkäikäisiä eikä niitä voi teroittaa.

* * * 

RUUSUVETTÄ KOTIKONSTEIN

Ruusuvettä on helppo tehdä kotioloissa. Paras ruusu siihen on kerrottu hansaruusu (Rosa rugosa), jonka yhdestä suuresta kukasta saa helposti suuren kupillisen lehtiä. Terälehdet kerätään siinä vaiheessa, kun ne ovat tippumaisillaan eli eivät vielä maassa, mutta lähes irti. Lehtiä laitetaan kattilaan niin, että ne juuri ja juuri peittyvät vedellä. Keitä hiljaksiin 10-15 minuuttia ja siivilöi vesi pois. Jäähdytä nopeasti. Ruusuvesi kannattaa laittaa spraypulloon ja suihkia iholle. Vesi kestää käyttökelpoisena noin viikon. Tuoksu on aivan ihastuttava.

* * * 

KÄPYHALKO

Kävyt ovat vähän niin kuin sukkahousut: niistä voi tehdä kaikenlaista. Ne ovat kuitenkin luonnon tuottamia, hajoavia ja lahoavia aineita, sukkahousut ovat ihmeen kestäviä. Iät ja ajat on kävyistä tehty koristeita, joku muistanee vielä käpylehmät. (Nuoriso ei tunne sanaa! Eräs nuori luuli, että sana tarkoitata vanhaa tätiä!) Käpyjä käytetään myös katteina metsäisissä puutarhoissa, koska männynkäpy on kauniin värinen, eikä se riitele ympäristönsä kanssa. Moni tuskailee silti, että mitä tehdä männystä tippuville kävyille. Puutarhavieraani Raumalta kertoivat hauskan niksin. Kävyt voi nuijia vanhaan maitotölkkiin. Ja yksi ämpärillinen käpyjä tölkkiin nuijittuna vastaa lämpöarvoltaan koivuhalkoa, kerrottiin. Kokeilin asiaa. Kyllä toimii! Etenkin kesäkeittiössä on käpyhalko paikallaan. Tiedättekö muuten, missä voi käyttää sekä käpyjä että sukkahousuja?

* * *

SIPERIALAINEN TEE

Joko tiedät, mitä on siperialainen tee? (Kunnianpalautus-blogikirjoitus kertoo tästä.) Kyseiseen ihmejuomaan tarvitaan vuorenkilven ruskistuneita eli ylivuotisia lehtiä ja vettä. Kuivaa lehdet ja keitä 20 minuuttia. Lehtien sisältämä arbutiini on ihmeaine, joka parantaa mm. hapenottokykyä. Siperiassa on ko. juomaa annettu raskaan työn raatajille, ja siihen törmää venäläisissä klassikoissa.¨Tee sopii erinomaisesti meille puutarhureille, jotka kaipaamme luonnonmukaista dopingia jaksaaksemme touhuta ja hääriä läpi sesogin.

* * *


ETANAT

Etanoiden häätäminen on raivostuttavaa puuhaa. Yksi unohdettu niksi noin parin sadan vuoden takaa on kamferi. Tätä apteekista saatavaa tököttiä voi imeyttää esimerkiksi kaarnanpalasiin. Ja toinen, vielä tehokkaampi karkotusvihje liittyy munankuoriin. Nimittäin paahtamalla ja sen jälkeen murskaamalla kuoret saa kätevää rouhetta, jota sitten ripotellaan suojeltavien kasvien ympärille. Noitaympyrää eivät etanat ylitä – kuoret nimittäin ovat teräviä, noin niin kuin etanoiden vinkkelistä

* * * 


UHKIAKO?

ENNEN KUIN ALAT KASVATTAA…


Ensimmäinen kohtaaminen urbaanin kanin kanssa Töölönlahdella Villa Kiven pihassa sattui joskus vuonna 2002. Luulin nähneeni karvahattujen pomppivan, kerrankos sitä nyt työkseen kuvitteleva näkee yhtä sun toista.

Kaneja kasvatettiin Suomessa poikkeusoloissa ja esimerkiksi vuonna 1944 saatiin kokonaiset puoli miljoonaa kiloa rapsakkaa kaninlihaa. Turkki tietysti päätyi käyttöön, vaikka esimerkiksi kaninkarvarukkaset eivät ole järin kestävät. Kanin lanta kelpasi maan parannukseen, sillä lannoitteista oli huutava pula. Kukaan tuskin saattoi kuvitella, että kanit valtaisivat joskus Helsingin. Niitä ei pahemmin kukaan kai syö, ja parhaillaan selvitetään sisältääkö kanin liha raskametalleja tai jotain muuta ihmiselle vaarallista ainetta.

Kani on pirullinen otus. Sille kelpaa sellaisetkin kasvit, joihin muut otukset eivät koske. Esimerkiksi tuomi kelpaa mainiosti, sitä ei Suomessa tietääkseni mikään muu syö eikä tuomia ole tarvinnut koskaan erikseen suojata. Kanit elävät viheliäisissä koloissa, eikä pieni pakkanen niitä haittaa. Ne ovat söpöjä Beatrix Potterin kirjoissa, ei käy kieltäminen. Mitä sukuviettiin ja lisääntymispuuhiin tulee, niin kani on kiiluvasilmäinen sarjasekstaaja, suorastaan patologinen nylpyttäjä.

Miten kaneista pääsee eroon? En ole vielä kuullut, että joku liikaa piirrosfilmejä katsonut fanaatikko olisi ilmoittautunut niitä suojelemaan. Henki pois vain, tylysti, lähes sama miten se käy kunhan teurastuksesta ei ole haittaa ihmisille. Mikään kaninapalmi - itse kehitelty raaka napalmiase siis -  ei tule kuitenkaan kysymykseen, koska kanit viihtyvät tunneleissaan ja koloissa. Ne olisi kai tapettava jousella – kylmästi vain. Aseiden kanssa ei kaupungissa pitäisi liikkua paitsi poliisien.

Tuhoeläinkauhuja kuvitellessa sitä helposti menettää malttinsa, vaikkei olisikaan nähnyt Savage Garden –elokuvaa, jossa Leslie Nielsen sooloilee tuholaisten parissa. Tuholaisia ei itse voi liioitella tarpeeksi – vai olisiko joku voinut ennustaa kanien armadan joskus 1980-luvulla?

Viherturaaja voi terapeuttisessa mielessä tehdä ajatuskokeen.

LEPPIKSIÄ HAKEMASSA

Moni on ihmetellyt leppäkerttujen katoamista, niitä kun näkee entistä harvemmin. Jos tiedät, että jossain on hyvä leppäkerttuesiintymä, ei ole rikos siirtää muutamia omalle pihalleen. Sain kymmenkunta leppäkerttua napattua tulitikkurasiaan, kun piipahdin eräässä suuressa puutarhassa. (Matka ei ollut pitkä, enkä tainnut syyllistyä eläinkuljetusrikokseen. Leppiksien siirtäminen oli tuttavani idea. Kerttujen oikeuksista kirvojen lypsyyn olen joskus kirjoittanutkin.)


Leppäkertut ovat puutarhurin apulaisia, koska niille maistuvat kirvat ja punkit. Ruusupenkissä ahkerat pikkupirkot ovat tuiki tarpeellisia! 

* * *

KAIPAATKO LISÄÄ VINKKEJÄ?

TAI TARINAVETOISIA PUUTARHAKIRJOJA?

Tutustu! 

 

All pictures & texts copyrights Mari Mörö