• Mari Moro

Kierros Polidorassa


Ei tule kovin usein sovittua treffipaikaksi luostarin pihaa. Nyt on toisin, ja venematka Stresan satamasta luostarin laituriin kestää kymmenen minuuttia. Laivalaiturilta kapuamme korkeuksiin, sillä hissi on vielä kiinni. Noin 500 porrasta myöhemmin näemme Maggioren yli Pirjon ja Reijon kotikylään Stresaan, siellä mekin pidämme majaa. Santa Caterina del Sasso ja sen muumio eivät tällä kertaa kiinnosta.











Alueen suurimpaan yksityiseen puutarhaan on suorastaan kiire. (Sitä paitsi luostarista on muisto Mörönperällä eli kukoistava kiinankärhö, kas siemeniä kun tarttui taannoin mukaan puolivahingossa.) Noin kuuden kilometrin automatkalla puutarhalle kuski pohjustaa visiittiämme. Maggioren ympäristön ylelliset huvilat ja hotellit ovat pitkälti Piemonten puolella ja jossain 300 metriä syvän järven uumenissa kulkee Piemonten ja Lombardian raja.


Paikan omistaja paljastaa jo isoisänsä hurahtaneen puutarhaan, vaikka tila on toiminut maatilana vuoteen 1990 saakka. Laajalle alueelle (6 ha) on istutettu erikoisia puita ja pensaita satamäärin. Tyylinmukaisesti puistoalueen teatraalisuutta korostavat pengerrykset ja laajat nurmikentät. Osa kasveista saattaa olla perua läheisen Isola Bellan puutarhasta, arvelee omistaja. Sinne kiikutettiin aikoinaan Italian ensimmäiset erikoisuudet Aasian suunnalta: alppiruusut, kamferipuut ja azaleat, ja niitä on Polidorassakin. https://www.polidora.com/en/


Majaa - ei kovin matalaa eikä vaatimatonta- ovat täällä aikoinaan pitäneet mm. G.B. Shaw ja joku säveltäjä, jota ei ryhmämme musiikkieksperttikään tunnista. Tätä nykyä on B&B -vieraita ja vaikka emme Polidorassa yöpyneetkään, katsastimme huoneet. Kyse on lähes viiden tähden paikasta ja oikeastaan enemmän hotellista kuin arkisesta aamiaismajoituksesta. Oppaiden mukaan ollaan järven köyhemmällä puolella, mikä eikä käy kyllä ilmi tästä kohteesta.


Omistaja istuttaa uusia puita jatkuvasti, ja uusimpia tulokkaita edustavat mm. Eucalyptus pulverulenta ja Davidia involucrata (nenäliinapuu). Puhumme hetken plant huntingista ja nenäliinapuun löytäjästä. Olemme näköjään lukeneet samat kirjat: Kingdon-Ward, Douglas, Fortune, Lancaster...

Turha teeskennellä, että tunnistaisi kaikkia erikoisia havuja tai ehtisi edes nähdä ne. Tämä on kirjoittajakurssi, ei mikään teemamatka! Mutta silti oppituntia odotellessa tarvomme isännän perässä rannalle. Siellä kasvaa joukko suosypressejä (Taxodium distichum). ja niihin törmää yleensä jossain Louisianassa.



Kiitos aamukasteen, lampsimme märin kengin. Valkopyökistä (Carpinus betulus) tehty tunneli on vaikuttava. Aurinko alkaa paahtaa ja pian lämmintä on yli 30 astetta. Tunneli viilentää, mutta emme jouda siellä hengailemaan.



Rantaviivaa riittää. Pengerryksien päällä kasvaa laaja hortensiakokoelma, ja pelkästään punalehtisiä on useampaa sorttia. Onko niistä jokin ehkä ’Burgundi Bliss’? Atlantin molemmin puolin suosittu salvialajike (’Hot Lips’ tai ’Lipstick’) kasvaa ruusujen keskellä. Se on nyt hottia kamaa siellä täällä, ja omallakin pihalla se kasvaa, tosin kituliaasti.


Kiitos Pirjolle luokkahuoneen valinnasta. Ne ovat olleet joka vuosi toinen toistaan upeampia, eivätkä ne Maggioren rannoilta vaikuta koskaan loppuvan.

Tero nappasi kuvan, ja saan sitä kuulemma käyttää. Kuva on teemaltaan treefia, ei siis selfie. Ihminen ei riitä yleensä kuvan aiheeksi, paitsi kasvikunnan edustajan seurassa.

(Kuva: Tero Seppänen)


 

©2020 by

Mari Mörö / Vapaasti versoo 

www.marimoro.fi