Aamu parhaimmasta päästä: termoksessa kahvia, kymmenen tuntia aikaa hääriä pihassa ja sää suosii. Tekemistä on paljon, eikä tiedä mistä aloittaisi. Teen kierroksen puutarhassa ja tutkin, olisiko vielä joku avautumaan päin. Kyllä on! Siemenestä kasvatettu uutuuskärhö kukkii ensimmäisen kerran nyt eli kolmantena vuonna. Siemenet on saatu luvan kanssa täältä: https://www.abkhaziteahouse.com
(Lähetän blogipäivityksen sieltä parin viikon kuluttua.)
Uusien omenapuiden rungot on suojattava verkolla, puilta puuttuu muutama tukikeppi. Kompostia voi levittää pari kottikärryllistä, ja Janakkalasta saamani uutuusvalkosipulit istuttaa. Oksasilppuri on raahattava liiteriin, pumppu nostettava järvestä ja letku pyöritettävä kelalle. Sitten on vielä yksi askare: siementen keruu.
Kukkasipulit olen onneksi istuttanut jo viikko sitten. Nyt on tulppaaneja, narsisseja ja uusia laukkoja jonkinmoinen määrä, joten ensi kevääseen kurkottelu on käynnissä. Osa skilloista ja krookuksista piti jakaa, etenkin skillat lopettavat kukkimisen, kun istutus on tehty ajat sitten ja sipuleita liian tiheässä. Luulisi, että muutamat sateet olisivat kastelleet puutarhaa, mutta multa on aivan rutikuivaa, vain pinnalla on hitunen kosteutta. Asterit ja kultapallot kukkivat kuin ei kuivuutta olisikaan.
Valtava paratiisililjan (Paradisea liliastrum) juurakko oli jaettava, kymmeneen vuoteen sille ei ole tehty mitään. Siemeniä on melkoinen määrä ja kunhan saavat kylmäkäsittelyn, niin itävät hyvin. Melko monelle olen kyseistä perennaa antanut ja lähettänyt siemeniä ympäri Suomea. Näitä vanhoja perinneperennoita ei saa uusilta tarhoilta. Toinen samantyyppinen on tähkähietalija (Anthericum liliago), ja usein ne menevät sekaisin.
Vaikkei kelien puolesta kalenteria usko, niin laitoin syksy kyllä painaa päälle. Laitan perennojen siemeniä kylmäkäsittelyyn. Onnistumisprosentti kasvaa, sillä ainakaan linnut eivät pääse mylläämään kylvöksiä. Kun kylvöksen päälle on mustan kori (kuvassa), se estää harakoiden juhlat. Näitä koreja olen hankkinut eräältä taimitarhalta parikymmentä. Painoksi laitan sitten tiiliä. Korin pohja on tiheä, joten puiden lehdet ja tuulen kieputtamat roskat eivät astioihin sisään ja jos tulee kova sade, niin korin pohja suojaa. Kaikilla on omat niksinsä, ja tässä yksi omistani.
Lopuksi teen viskelyritulaalin. Keräilen perennojen siemeniä ämpäriin ja linkoan niitä sinne tänne. (Yhteensä materiaalia on parisen litraa.) Kun luottaa sattumaan, niin tulee hämmästymään. Villi meno saa yllättää, ja esimerkiksi salkoruusut, ampiaisyrtit, valkopallo-ohdakkeet tai kissanmintut saavat pompsahtaa missä lystää. (Cockailiin kuuluu ehkä 50 erilaista yrittäjää.) Näiden viskelyiden seurauksena syntyy kiinnostavia penkkejä, jotka ovat suunnitelleet itse itsensä. Niitä tässä odotellaan!
Comments