Vieraita puutarhassa (aamulla kello viisi)

Varhaisen uintireissun jälkeen hiivin kahvikupin kanssa puutarhaan. Siellä oli täysi meno päällä. Oudon hilpeä porukka oli vallannut paikan, väkeä oli arviolta ehkä viidenkymmenen olennon verran. Sain onneksi kuvatuksi heistä muutamia.

Ensimmäinen olento, heti ukonkellojen luona, tuntui kutsuvan minua ihan nimeltä. Hilpeä tuuli tarttui, teki mieli hypellä. Yritin olla olematta häiriöksi, koska...

... selvästi ujosteli hän, ihan turhaan. Sitten tajusin, mitä hän pälyilee.

E.T. oli saapunut paikalle!

E.T. on jonkun lapsen kanssa. Ei siis voi olla kovin pelottavaa.

Joukossa on aina vähintään yksi rehentelijä. Tämä tyyppi oli omien sanojensa mukaan kaupallisella alalla ja toimii Terälehti-ajatushautomossa päähautojana.

Joku vanhempi naisoletettu saattajan seurassa menossa vakipaikalle. Kuuluu pientä valitusta, kun huivi ei meinaa pysyä päässä.

Kissanmintun luona pidettiin puhe kielellä, jota alan pikku hiljaa ymmärtää.

Tämä pienokainen tuli äitinsä kanssa. Hän haluaa sudenkorentoajelulle, koska jäätelö on jo syöty.

Aivan toisenlaisia tarjoiluja oli kuvan herra maistanut, ja valitti olevansa edellistä iltaa janoisempi. Mustaan silmään kuulemma sattui.

Tanssiryhmä True Poppies.

Riitelevät kaksospojat kinastelivat tanssilavan luona.

Jotenkin tunsin itseni tungettelijaksi, ja koukkasin kukkasten kautta kanalaan. Täysiä ovat aamut, ja matkalla näin kukkasia.

Sitten lampsin kanalaan, ryöstin munat, vapautin kanat puutarhaan ja kapusin terassille rukoilemaan.