Posti kiikutti käärmelaukan (Allium scorodoprasum) itusilmuja länsirannikolta, ja alle viikossa ne nousivat mullasta. Vein ne jo lämmittämättömään kasvihuoneeseen, missä ne saavat sitten venyä omaan tahtiin. Sen verran on kevät jo edistynyt, että kasvihuoneen käytävällä kasvaa jo keltanunna (Nonea lutea), eikä sitä ole sinne kylvetty. Kyseinen lemmikkikasveihin kuuluvan kukkasen siemenet takertuvat lajityypillisesti esimerkiksi vaatteisiin, ja sen vuoksi keltanunnaa kasvaa siellä täällä. Sitä ei kovin usein näe misään, ja omakin tapaus on tullut siemeninä vaatteissa, näin ainakin olisin kertonut tullissa, jos joku olisi kysynyt!
Käärmelaukkaa käytetään pitkälti niin kuin valkosipulia. Kasvista on mainintoja vanhemmissa suomalaisissa keittokirjoissa, joten ei se ole tyystin tuntematon, unohdettu vain. Sisämaassa sitä ei tunneta niin kuin rannikolla, enkä tiedä miten se mahtaa talvehtia kolmosvyöhykkeellä. Kolmonen on uusi ykkönen, voi tästä talvesta sanoa.
Ai ai. Tulee pakosti paineita kirjoittaa tarinallinen keittokirja, kun on tehnyt kasvisruokia yli 30 vuotta ja on kehitellyt reseptejä niistä raaka-aineista, joita löytyy pihalta ja metsän laidasta, eikä ole tarvittu edes yhtään huippukokkia vinkkaamaan asiasta. Kirjan nimi tulee olemaan Meillä keittää. Olen tietämättäni syönyt superfoodia kaikki nämä vuodet vain siksi, että silkan laiskuuteni vuoksi en jaksa käydä kaupassa kovinkaan usein. Nälkään ei ole vielä näännytty, mutta ei kyllä toisaalta syödä, ellei ole nälkä.
Yksi kevään perusherkku ovat saniaiset, ja niitä saattaa saada tänä vuonna ennästysvarhain. Eri saniaisten heleänvihreät kiekkomaiset alut eli viulunkierukat ovat lähes parsan kaltainen herkku monissa maissa. Esimerkiksi Kanadassa sitä myydään ja käytetään rannikolta rannikolle, eikä tämä liity superfood-buumiin ja alan trendin rahastukseen mitenkään. Alkuperiskansoilla fiddlehead on ollut sadan tärkeimmän ravintokasvin joukossa. Niistä saa tehdyksi vaikka mitä, aivan kuten pinaatista tai lehtimangoldista. Viulunkierukoissa on runsaasti kaliumia, joten tätä rehua ei kannata aliarvioida. Kuvan saniaiset ovat kasvaneet liian suuriksi, ne pitää kerätä ennen kuin ne ovat päässee venymään pituutta. Täällä on taideteos viulukierukoista:
Salkoruusut ovat aloittaneet kasvunsa - ja siis tarkoitan tapahtumia ulkosalla. Helmikuussa ei ihan joka vuosi ole näin käynyt, ja eräs 50 vuotta puutarha-alalla ollut totesi, että ainutlaatuista tämä kyllä on.
Omasta kokemuksesta tiedän, että kerrotut salkoruusut eivät talvehdi niin helposti kuin ne yksinkertaiset, mutta erikoiset talvet saattavat tietysti muuttaa asiaa. Solkoruusujen lisäksi sormustinkukatkin ovat jo hyvällä alulla.
Kurkistus uuteen kivikkopenkkiin paljastaa, etteivät arimmatkaan perennat ole kuukahtaneet. Siirsin muutaman kiven - materiaalia on noin Olavinlinnan verran - mutta sade sotki suunnitelmat. Yleensä sitä hiihtää tähän aikaan vuodesta pitkin Saimaata, nyt on revittävä iloa muista ulkotöistä. Muutama koivu on kaadettava ja pätkittävä tuulenkaatopuut.
Comments