Torvet soi
Aamulla on vielä jääkukkatäpliä siellä täällä, ja niitä uhmaamaan nousseet krookukset tietävät voittavansa tämän pelin. Kukkasuutari hyppää haalareihinsa ja tekee kertailee työlistaa mielessään. Listaa hän mietti hartaasti ilolla ja valvoi kasvihuoneessa, kunnes jossain vaiheessa ja yhä lapiota puristaen tuupertui unen alle.
Mongolianvaahtera ja pari alppiruusua saivat uuden katteen, kun oksasilppuri taas pörräsi muutaman tunnin. Sitä tietysti edelsi oksien keräily, ja niitä riittää talven jäljiltä vaikka kuinka. Paikoin metsässä on vielä lunta, joten keräys jatkuu vielä. Juuri ja juuri ruukusta pilkistävät, viime vuonna kylvetyt esikot istutin vaahteran liepeille ja jos ne ovat talvehtineet astioissa lumen alla, ei tämä siirto-operaatio koidu Primula beesianan ja kumppaneiden kohtaloksi.
Salvioissa riittää kokeilemista, ja monet niistä eivät meillä talvehdi. Nyt on vuorossa Renee´s Gardenilta tilattu kirjossalviasekoitus Marble Arch (Salvia horminum), jonka pitäisi kukkia pitkälle syksyyn. Kirjolupiinin siemeniä (sekoitus) kylvin myös, mutta nämä erikoisemmat ja jalostetut lajikkeet eivät oikein meinaa selvitä talvesta.
BBC:n Gardeners World (perjantaisin) vinkkasi jaloleinikeistä, ne kun ovat arkoja talvehtimaan Brittein saarillakin. Monty Don näytti oikein kädestä pitäen, kuinka kasvualustan tulee olla erityisen läpäisevää eli soraa saa olla reippaasti. Kun viime viikolla mainitsin tuoneeni ko. kukkien juurakoita Irlannista, niin kuinka ollakaan paikallisessa Lidlissä oli tarjolla ainakin kolmea eriliaista leinikkiä - enemmän kuin dublinilaisella taimitarhalla. Jaloangervoita, kuunliljoja, liljoja, freesioita ja dahlioita oli myös, en ehtinyt enempää penkoa. Kaikki kukkasipulit/juurakot maksoivat kaksi euroa, ja käytin pullonpalautusrahat kasvikuntaan.
Valeunikoiden saatavuudessa - sekä taimien että siementen - on ollut vaikeuksia, kertovat monet. Omat valkkarit vaikuttavat talvehtineen, ja lisäksi kylvälaarissa eli poikaskasvattamossa on jokunen erikoisempi tapaus. Ne ovat niin hentoisia ja saattavat pelästyä ja lopettaa kasvamisen, että tuskin uskallan hengittää niitä tutkiessani. Kesästä sitten riippuu, kukkivatko vai eivät. Kuumaa ja kuivaa jos on, jää kukinta väliin.
Siementen itävyyden testailussa säästää hiukan hermoja aikaa. Perikunnan tavaroiden joukosta löytyi mm. kurpitsan siemeniä, ja ne eivät ole ihan tuoreita. Mutta kostean paperin sisällä muovipussissa ne itivät, sama juttu salkoruusujen siementen kanssa. Salkoruusuja on kyllä entuudestaan, mutta osa niistä kuukahtaa kukittuaan, ja näissä perinteikkäissä perennoissa löytää kokeiltavia lajikkeita. Kerrottu Apricot riehaantui kukkimaan muutama vuosi sitten, siemenstä kukkaloistoon vie parisen vuotta. Ensimmäisenä vuonna on odotettavissa vain lehtiruusuke (kuten valeunikoilla) ja jos talven yli selviydytään, kukinta koittaa heinäkuussa ja kestää muutaman viikon. Näiden kanssa pitää kasvualusta olla sellainen, että vesi ei jää seisomaan. Lecasoraa suosittelen pohjalle reilusti.
Ensimmäinen leppäkerttu nähty kiurunkannuksen juurella. Sillä samalla hetkellä kun tämä täplikäs olento näyttäytyi, torvet alkoivat soida. Nimittäin silloin saapuivat joutsenet ja lensivät yli järveä kohti. Nelinkontin on lähempänä kaikkea oleellista, vaikka järvi olisi jäässä.
