• Mari Moro

Tämä koskee meitä kaikkia



Nyt painaa vastuu: on väisteltävä koronaa ja tehtävä kaikkensa, ettei se saa jalansijaa yhtään enempää. Monet venyvät nyt aivan mahdottomiin, jotta me voisimme kokea jonkinlaista turvallisuudentunnetta, ja siitä olemme kiitollisia. Epätietoisuus syö energiaa ja vie mielenrauhan, ja tämä koskee meitä kaikkia.

Kaikesta huolimatta kirjoitan ajatuksia puutarhasta - se kun on tällaisina(kin) aikoina paikka, johon voi luottaa.


* * *

Mistä tunnistaa oikean puutarhurin? Siitä, että ymmärtää kitkemisen päälle, eikä vieroksu sitä. Ja siitä, että mopon karkaamisesta ei välitä vähääkään. Aina voi sanoa sen olevan puutarhajyrsin, joka lähti lipettiin.


* * *


Alkukesän aamuna tapaa riehujan, roikkujan, sinnittelijän, varkaan, viheltäjän, ikijanoisen & symbioosihakuisen sietäjän ja sen tapauksen, jolle ei riitä mikään ja sen, joka viihtyy vaikka sepelissä. Niin pitkään kuin kynsien alla on multaa, olen tyyni missä tahansa seurassa.



                        * * *


Se on silkkaa saamattomuutta, eikä vain sokeutta tai tyhmyyttä, jos ei puutarhassa (tai parvekkeella) muka ole kukkasenmentävää aukkoa.

* * *


Kuoppa vai kasa? Kas siinä pulma. Ei pidä kaivaa maata kenenkään alta, kun sitä ei pysty edes valmistamaan. Ja kasoissa on puolensa, koska niihin tippuminen on epätodennäköistä. 





Maalis-huhtikuu: Pyörähdä taas lämpömittarin luona kuin simpanssi. Se raukka ei ymmärrä, että sen ja banaanitertun välissä on lasi. Minä yritän ymmärtää! Ja yritän unohtaa banaanin, mutta säilytän pyörähdyksen.


* * *





Lainalaisuuksista lohdullisin: Se mikä menee tänä kesänä pieleen, ei mene samalla tavalla ensi vuonna.


                      * * *











0 views
 

©2020 by

Mari Mörö / Vapaasti versoo 

www.marimoro.fi