Lehtivihreän ilmaantumisia on rynnättävä katsomaan heti aamusta. Toistaiseksi klorofylliä löytyy lähinnä sisätiloista, sillä lunta on vielä reippaasti ja öisin pakkasta. Muutama lämmin päivä riitti kuitenkin siihen, että eteläisen pihan mullasta työntyvät ensimmäiset tulppaanien nokat, ja sitä ennen krookukset ehtivät kukkaan.
Hankikannon turvin pääsee yöpakkasten jäljiltä kasvihuoneeseen, mutta iltapäivällä lumi upottaa jopa kissantassujen alla. Kasvipyhättöön on auringon lämmittäessä mentävä kieriskelemällä, ja siellä sitten istun termospullon seurassa ja fiilistelen. Lämmittämättömässä pyhätössä on kylmäkäsittelyyn joskus lokakuussa laitettuja kylvöksiä, ja ne uinuvat vielä. Hetekan raato kasvimaalla saa vielä odottaa muutaman kuukauden. Sitten siitä tulee taas kurpitsapeti, siis sellainen, joka olkipaalilla päällystetään. Näin kurpitsat pysyvät siisteinä, ja kaikki mahdollinen vesi valuu maahan.
Kiikutan taloon muutamia istutusruukkuja ja perliittiä, jota olikin avaamaton pussukka. Lecasoraakin on, ja sitä ripottelen ruukkukasveill kosteutta tasaamaan. Ja kas, päivänsinet (Ipomoea purpurea) kaipaavat jo tukikeppejä, jaksan aina ilahtua niiden pikaisesta kasvusta. Ne kukkivat kesäkukista aina ensin, ja sen helpompaa kasvia ei taida ollakaan. Sinerätävänvioletit ja syvänpunaiset kukat ovat auki vain päivän, mutta uusia riittää pitkälle syksyyn, siis jos vain jaksaa ja muistaa lannoittaa.
Vaalien alla oli älämölöä ilmassa. Yksi tarjoili pakollisia hiilinielurisoja, toinen väläytti kannabiksen laillistamista ja kolmas kiirehti yhteistyötä ufojen kanssa. Karjalaa, markkaa ja häkäpönttöautoja lupailtiin takaisin myös. Monin paikoin vaalimainosten päälle piirreltiin, ei suinkaan kukkasia, vaan sellaisia kuvia, joista olisi Pompeijin rivoin graffitintekijäkin kateellinen. Tuli silti äänestettyä, pitkästä aikaa.
Otsikkoa saattaa joku ihmetellä. Sielunterveyskomitea on pieni puutarhan ystävistä koostuva joukko, piti tuossa hiljattain kokousta. Tällaiselle puljulle on huutava tarve, eikä mikään soteuudistus ole ottanut näitä oleellisia tarpeita huomioon. Sielunterveyskomitea paneutuu kasvikunnan merkitykseen ihmisen sielunelämälle ja -terveydelle mitä laajimmin. Ensimmäisellä kokoontumiskerralla saimme kuulla esitelmän vanhan Valamon puutarhoista ja myös alueen luonnonkasveista, asialla oli Mörönperän kotitonttu Isohiisi. Hän lateli tarinaa halkolaatikon takaa, koska on niin tavattoman ujo.
Tonttu ei ole voinut päivittää esitelmään liittyviä tietoja sitten vuoden 1928. Nimittäin silloin hänen sukulaisensa luostaritonttu Filemon karkasi saarelta mukanaan muhkeita tarinoita. Tämä sadan vuoden kuilu ei karsinut kiinnostustamme. Saimme kuulla, että salamyhkäistä menoa Valamon munkeilla oli muun muassa jerusaleminkaaliksi nimetyn oudon yrtin kanssa. Isohiisillä on ikää yli 200 vuotta, joten omenalajikkeista ja kirsikkapuista kertoessaan hän torkahti. Hienotunteisesti me annoimme tontun kuorsata kaikessa rauhassa, me kun saatoimme vaihdella siemeniä ja juoda kahvia. Pian Isohiisi jatkoi. Mainittu Filemon - rauha hänen sielulleen - vietti kuulemma joulun ja pääsiäisen kahdesti, koska halusi noudattaa sekä juliaanista että gregoriaanista kalenteria. Täyttä elämää siis.
Seuraava Sielunterveyskomitean kokous pidetäänkin sitten esikoiden merkeissä varhain aamulla heti, kun kirjosieppo valtaa ensimmäisen pöntön. Esitelmä on tilattu, ja se keskittyy kotimaassa tavattaviin esikoihin.
Comments