Räntähuntu

Kesäkuu on pyörähtänyt käyntiin. Tänä aamuna oli maa valkoinen, ja paikoitellen yöllä pakkasta. Muutama vuosi sitten saivat tulppaanit räntähunnun, mutta se oli toukokuun puoltaväliä. Kovin usein ei kesäkuussa tällaista ole tällä vyöhykkeellä ollut. Mutta tämä kestetään! Kasvihuoneeseen oli viriteltävä yöksi muutamia myrskylyhtyjä. Munakoison ja paprikan peittelin huolellisesti.

Pari lähes hellepäivää kuitenkin on jo saatu, ja kaikki alkukesän suosikit ovat jo kukassa, osa jo kukkinutkin. Lemmikkiä en henno koskaan kitkeä, ja se on saanut levittäytyä vapaasti. Sitä ei tunnu haittaavan viileät kelit.

Tämä kuvaletka on otettu ennen yöpakkasia.

Monivuotiset unikot ovat vasta nupulla, samoin kurjenmiekat, valeunikot ja tädykkeet. Esikoista kaikki ovat kukassa, vain tähkäesikki (Primula vialii) on keskikesän kukkijoita. Vihreäkukkainen 'Fransesca' on pitänyt jo jakaa useampaan kertaan kuten muutkin unikot. Muuten kukinta hiipuu.

Mahonian (Mahonia aquifolium) keltainen kukinto jatkaa keltaisten pensaiden väri-iloa, onnenpensaan (Forsythia) kukinta kun alkaa olla jo ohi. Olisikohan omassa pensaassa joskus niin paljon marjoja, että voisi tehdä hilloa kuten Kanadassa muutama vuosi tehtiin? (Ei erityisen hyvää, mutta syötävää,)

Sinukämmen (Glaucidium palmatum) kukoistaa varjossa, ja sen siemenet ovat niin kauniita, että perennalla on ikään kuin kaksi kukintaa. Sinikämmenet ovat kaikki täällä valkoisia, vaikka olen hankkinut myös sinisen. Näitä tapahtuu! Sama juttu on käynyt muutaman kerran sinisarjan kanssa.

Särkynytsydän (Dicentra spectabilis) aloittaa melko aikaisin, ja kukkii pitkään. Valkoinen aloittelee pinkin jälkeen, ja nämä tapaukset eivät välitä paahteesta. Lemmikit ja villit orvokit hengaileva näiden kanssa eli ovat hyvää pataa, nekin kun tyytyvät vähään ja varjo passaa myös.

Alppikärhöt (Clematis alpina) ehtivät muita kärhöjä aikaisemmin. Siniset ja valkoiset kasvuston muodostavat kuin Suomen lipun, ja ovat parhaimmillaan yleensä 4.6. (Liputuspäivä) Nyt valkoinen vasta aloittelee. Alppikärhö on kyllä topakka tapaus, sillä se kapusi yli kaksimetriseen katajaan, joka taipui sen painon alla ja kasvaa nyt sitten horisontaalisesti. Kuvan kärhö on levittäytynyt aika suurelle alueelle, ja sen on tarvinnut useamman kiipeilytuen.

Teknisesti surkea kuva, kiitos huonon kuvaajan, tuulen ja piiskaavan sateen. Kartanopioni (Paeonia x hybrida) kukkii runsaammin kuin aikaisemmin, 22 kukkaa auki samalla kertaa. Se kukkii ennen muita pioneja, useimmiten toukokuun puolessa välissä.

Akileijat, laukat ja alppiruusut jäävät tästä letkasta pois. (Osa vasta kukassa, suurin osa vasta strarttailee.) Muutama tarina pitää kesäkuussa kertoa, jahka kiireet hellittävät. Risusavotta alkaa olla sentään jo ohi, polttopuutkin talkooporukka teki. (60 kuutiota.) Nyt lähden tästä keräämään sahanpurut talteen, kanat saavat siitä pesätarpeita. Ruusupavut vaativat tukikeppejä, ja samalla vaivalla pätkii valmiiksi niitä myös herneille.

Maissi saa vielä odotella istuttamista, vaikka ovat aika hujoppeja jo. Tiedättekö, milloin maa virallisesti lämmin? Testi menee näin: kun aamukahdeksalta painaa takapuolen maahan, eikä sitä palele.