Risuinen elämä

Kevään ensimmäiset maa-artisokat on louhittu puutarhasta, ja saatu mukaan jo voikukan lehtiä. Sen kunniaksi piti raahata terassikalusteet paikoilleen ja syödä taivasalla. Kasvihuoneeseessakin tapahtuu jo, kun olen karaissut kasveja siellä päiväseltään ja kiikuttanut ne yöksi sisälle. Paitsi että sipulit ja varsisellerit saavat jo yöpyä siellä peiton alla. Kasvihuoneen edustalla on lupaus tulppaaneista.

Ensimmäinen perhonen suvaitsi pyrähtää aitan kulmalle maaliskuun viimeinen päivä. Myös punkit ovat heränneet, toisesta kissasta sai jo poistaa yhden pirulaisen, ja ulkotyöpäivien käynnistyttyä niitä löytyy pian myös puutarhurista. Viime vuonna borrelioosi kaatoi kesken sadonkorjuun, enkä toivo kyseistä bakteeria takaisin, ja sitä vakavampaa punkkien välittämää tautia vastaan on rokotesarja vielä kesken. Suosittelen sekä päivittäistä tarkistusta että rokotetta.

Pensaita pätkiessä saattoi kuulla, miten lumi suli humisten. Silti sitä riittää vielä, eikä leikattava ole loppunut. Saksikäsi-Edwardia muistuttava älylaitteen mainos osui jostain silmiin, ja sellaisesta näkee helposti painajaisia - kävelevästä robottileikkurista, jonka kädet eivät vapise eivätkä väsy, ja sellainen hutkii pylvästuijasta pesukarhun tai pingviinin hetkessä.

Osa pensaista muistuttaa Jörö-Jukkaa, etenkin kanukat ja kuusamat. Myös sokerivaahteroilla on samanlainen harottava kasvutapa. Ihme sakkia!

Mustarastaat parveilevat puutarhassa, ja samana päivänä näin kurkiauran lentävän järven suuntaan kuten kolme joutsenta. Leikkasin pensaita ja kulotin maltillisesti koristeheinätuppaan, jonka ympärillä oli vielä lunta. Innokkaimmat roskien polttajat ovat jo saaneet aikaan palohälytyksiä, kuten joka kevät. Risuisessä elämässä voi palaa hihat, toisinaan myös maastoa. Sen jälkeen kun pienen pieni palava heinätuppo pomppasi tuulen pyörteen mukana tontin suurimpaan katajaan, ja sen kanssa kamppaillessa kärysivät kulmakarvat ja samalla liekitin työhaalareiden lahkeet. olen rehvastellut kulotustaidoillani vähemmän kuin ennen.

Hyasinttipapua (Lablab purpureus) ei tarvitse houkutella pitkään itämään, ja vuorokauden liottamisen jälkeen se elostuu parissa päivässä. Köynnöksiä on tulossa enemmänkin: kardinaalilöynnös (Ipomoea × multifida), tuoksuherneitä (Lathyrus odoratus) ja kelloköynnös (Cobaea scandens) ja keijunmekko (Rhodochiton atrosanguineum), ja tuo viimeksi mainittu iti aika kehnosti. Niirä kaikki pitää latvoa ja pätkiä, ja asentaa kunnon tukikepit. Kelloköynnös tarttuu hanakasti mihin tahansa, ja kärhissä on ihmeellisen paljon voimaa. Yhtenä vuonna se takertui lähelle unohtuneen haravan varteen - ja siis parin päivän aikana.

Jos epäonnistun tulevana sesonkina kukkien tai ylipäätään kasvien kanssa, niin on olemassa varasuunnitelma. Menen mököttämään aittaan, ja pienen murjotuksen jälkeen järjestän kukkaniityn sisätiloissa. Korona-aikana tämä kävi yhtenä muista kotoiluterapioista. Yhteen torkkupeittoon tarvitaan 216 kukkasta, lehmän hermot ja äänikirja/podcast, puutarhaohjelmakin käy tai ihan hiljaisuus. Lähipiirille näitä välillä värkkään. ja seuraava päätyy Tampereelle. mutta siihen menee vielä hetki. Sitä ennen on virkkuukoukun tilalla muita työkaluja, ja kuka nyt ylipäätään sisällä on sulan maan aikana, paitsi käymässä vain.