top of page

Rauhoittavat asiat


Kukintaruuhkaa riittää, kun monet perennat ja pensaat ovat aikaistaneet kukintaansa. Äkkihelteet saivat ne sekoilemaan kuten ihmisetkin, ja esimerkiksi juhannusruusun ja koiranruusun kukinnat ovat jo melkein ohi. Suviruusu jatkaa vielä, ja neidonruusut avautuvat aivan lähipäivinä. Nyt pitää kylvää vielä yksivuotisia, lisää erilaisia unikkoja ja kaunokkeja nyt ainakin. Yhtenä vuonna syyskuun 20. päivä kuvasin pihalla unikkoa, jonka oli kylvänyt juhannuksen tienoila.


Helteiden vaihduttua epävakaisempaan ja kosteampaan viileyteen lämmön tainnuttama kukkasuutari loikkaa vaihteeksi työhaalareihinsa ja tekee rästihommia. Muutaman neliön kiveys etupihalla jäi kesken, mutta nyt se on viimeistelty eli kivutuhka saumattu paikoilleen. Tässä muuten yksi kuva siitä pitemmästä ja laajemmasta kolmen kesän kiveysurakasta, joka kiemurtelee perennapenkkien välissä. Suosittelen lämpimästi tätä askaretta kaikille, jotka haluavat aikaistaa nilverikkoa sekä käsissä että lonkissa, toivottaa polvivammat tervetulleiksi unohtamatta kroonisia jännetuppitulehduksia. Tähän mennessä polkuihin (keskileveys 170 senttiä) on uponnut viisi uuninraatoa, purkunavetan seinä, kasa dyykattuja betonilaattoja ja päälle vielä sekalaista kivitavaraa kuten hautakiviveistämöltä saadut lohkotut hukkapalat. Joten tässä siis syy, miksi en tänäkään kesänä ennätä lavatansseihin enkä kesäteatteriin.

Monivuotiset idänunikot (Papaver orientale) alkoivat kukkia, ja oranssit ehtivät aina ensin. Ne saavat täplittää pihaa siellä täällä, kitkeminen ei tule mieleen. Pinkit ja valkoiset idänunikot kukkivat sitten vähän myöhemmin, ja tänä vuonna kukinta on selkeästi myöhässä. Tai ehkä ne ovat sopineet porrastetusta aikataulusta, sillä viime vuonna ne kukkivat yhtä aikaa.

Sade riehaannutti kasvimaan asukit, sillä esimerkiksi sipuleita ja kaalikasveja, eikä kukkasuutarikaan harmittele pientä muutosta tappohelteisiin. Muutama härkäpapu jo kukkii, ja maissit ovat venähtäneet pituuskilvassa niiden ohi. Kriittinen päivämäärä eli kesäkuun 10. oli eilen ja paljon puhutun vanhan kansan mukaan hallanvaara olisi nyt lopullisesti takana.

Laukkojen kukinta alkoi, ja sehän tunnetusti kestää suurin piirtein saman aikaa kuin mitä kesäteatterit. (Siis jos kaikki loppukesän laukatkin lasketaan mukaan.) Kuvan jättilaukan (Allium giganteum) varsi ei helteessä ja paahteessa jaksanut venyä kuten yleensä, eikä kukkakaan ole erityisen suuri. Muista laukoista on vain lehtihavaintoja. Niiden lomassa villiintyivät akileijat, ja niiden moninaisuus jaksaa yllättää joka kesä. Näitä on satamäärin.

Koska luonto liioittelee, sitä yltyy sitten itsekin. Esimerkiksi kurpitsoita tuli kylvetyksi melkoinen määrä, ja osan niistä jo annoin pois. Silti 12 kappaletta on liioittelua, etenkin jos niistä tulee yhtä satoisia kuin viime kesänä. Kurpitsoille pitää järjestää väkevämpi kasvualusta kuin muille, ja hevosenlannalla ryyditetty komposti tuottaa tuloksia. Eräs tuttu kastelee jättikurpitsoitaan maidon sekaisella vedellä muutaman kerran kesässä, ja saa näin tuleviin halloweenmörköihin kokoa.


Liian innokas perennapenkkien siivous ei kannata. Nimittäin pitkin kesää nousee paitsi rikkaruohoja mutta myös monien kylväytyneiden perennoiden ja pensaiden ja muutamia lehtipuiden taimia. Aamulla silmäilin penkkejä, ja silmiin osui mm. ritarinkannuksen, karhujuuren, siperianhernepensaan, alppipiikkiputken ja koiranruusun ja tammen taimia, ja illemmalla aion ruukuttaa niitä ja laittaa poikaskasvattamoon. Taimia ei ole koskaan liikaa, ja nytkin kuluneena viikonloppuna piipahtaneiden puutarhavieraiden mukaan lähti perennapienokaisia. Osa taimista kaivettiin lusikalla kiveyksien raoista, sillä niistä pilkisti akileija jos toinenkin.

Touhukkaat kissat joutuvat kohta pyykkäämään täällä. Ne ovat jo kahdesti kaataneet kuivaustelineen jahdatessaan perhosia ja toisiaan. No, peseminen on kattien lempipuuhaa, joten lopputulosta ei tarvitse jännittää.

11 views0 comments

Recent Posts

See All

Comments


bottom of page