Kanat jo tuossa kysyivät, että miksi aina sataa. Ne ovat vasta 20-viikkoisia ja tämä on niiden ensimmäinen kesä, joten ei niillä ole kokemusta. Yritän rauhoitella parvea ja kerron, että yleensä ei vettä tule näin rajusti. Kanojen ei tarvitse suinkaan kärsiä märkyydestä, mutta mieluusti ne kuitenkin säntäävät aitauksesta pellonlaitaan voikukkia syömään, satoi tai paistoi. Yksi kana on niin kesy, että pyrkii syliin, ja niin sitten päädyn rapsuttamaan siipikarjan edustajaa ja kaivan sille matoja. Yritin kuvata sinikämmentä, mutta kana tuli väliin, vaihteeksi.
Päivittäin kukkasia aukeaa siellä sun täällä, ja etenkin tulppaaneja näkyy olevan kaikissa sateenkaaren väreissä. Mitään väri-ideaa ei niiden kanssa ole kyllä noudatettu, koska viime syksyn päämääränä oli lähinnä istuttaa niin paljon kuin vain ehtii. (Vain peruskeltaisia ja punaisia en suosi, kaikkia muita kyllä.) Reippaasti yli puolet sipulikukista jurnuttaa vielä, kun kylmät ja kosteat kelit ovat hillinneet kukintaa.
Rhodot ja atsaleat aloittivat nekin kukintansa, ja tänä vuonna se näyttää onnistuvan. Alppiruusupaljoutta pitäisi käydä ihailemassa Mustilassa ensi viikolla, kun kukinta on heppeimmillään. Jotain sieltä tarttuu aina mukaankin. Joskus vuosituhannen vaihteessa tulitikun kokoisina ostetut havupuut ovat jo aika isoja, esimerkiksi ajuninkuusi ja okakuusi yli nelimetrisiä, vankkoja tapauksia.
Viherlandiassa tuli jo piipahdettua, ja sisätiloissa oli aika huiske. Koska satoi rankasti, ulkomyymälässä oli sitten hiukan hiljaisempaa. Valikoimia on kehuttava ja sitä, että valtaosa taimista on kotimaista alkuperää. Parkkipaikan suuntaan avattu uutuus eli kesäkahvila oli jo auki, tähän asti on ainoa kahvittelupaikka ollut kakkoskerroksessa. Ihme juttu, mutta tällä kertaa mukaan ei lähtenyt kuin yksi kuunlilja ja perliittipussi sekä kasa alennuslaarin gladioluksia. Alakuvan puutarhuri - siemenpusseista tehty - on kuvattu myymälän tuulikaapissa.
Koska tänäkin päivänä sade estää ulkotyöt, on taas puuhasteltava sisätiloissa. Kylvän vielä hiukan ruusupapuja ja zinnioita, ja sitten on koulittava silkkikukkakasvustoa. Napsin talteen muutamien pajujen (mm. villa- ja koripaju) oksia, sillä lisäyksen tarvetta on taas tullut. Lisäykseen taannoin otettujen perennojen istuttamisessa on säästynyt kastelun vaivalta, joten en valita ylenpalttisesta märkyydestä. Seitsemän tynnyrillistä sadevettäkin on tallessa, eikä siis vesipula ihan heti uhkaa. Pihan oravakin on hankkinut sadeasun. Jahka raparperi hiukan vielä kasvaa, mahtuu sen alle pitämään sadetta sekä kanat että emäntä. (Kyllä sinne mahtuu nytkin, jos on ihan kyyryssä.)
Viheräkukkainen esikko 'Francesca' kukkii parisen kuukautta.
Comments