Putoilemisia


Helmikuu on putoilemisen aikaa. Värejä putoilee taivaalta, kuten eilen taas hiihtolenkillä kävi. (Ei sentään kylmässä hyytyneitä iguaanoja puista, kuten Floridassa.) Siemenpitoisia kirjekuoria putoilee postilaatikkoon, luntakin putoilee taivaalta vähän väliä ja sitten putoilee lupauksia siitä, että koronapiina alkaisi kohta olla ohi. Hyrisen ilosta, kun postilaatikkoon putoili postinjakajan autosta näin komeat sukat. Kiitos, Riikka!

Lunta on kaulaan saakka, ja kyllä jonkinlaista kansalaispalkkaa saisi maksaa lumitöistä. Kiipesin viikonloppuna murjuni katolle ja tiputtelin lumia. Lopuksi sitten hyppäsin katolta, mikä sulan maan aikaan olisi aiheuttanut murtumia ja ties mitä tällejä. Lumessa peuhaaminen on kaikenikäisille sallittua, ja pojalta aikoinaan pieneksi jääneessä kokohaalarissa voi tehdä kieppejä, eikä lumi tunkeudu vaatteiden sisään mistään kohtaa.

Enpä olisi uskonut, että tuntokasvien (Mimosa pudica) siemenet itävät kolmessa päivässä, vaan niin kävi. Kahdessa viikossa ne ovat jo kasvaneet aika lailla. (Kuva yllä.) Myös syyläkaktukset (Mammilaria) itivät alle viikossa, ja koska kyseessä on siemensekoitus, ei voi tietää tuloksista. Jos muuten kaktukset kiinnostavat, niin tämä firma toimittaa myös Suomeen, ainakin itse onnistuin hassaamaan 20 euroa ja sillä rahalla sai peräti 5 eri siemensatsia. (Siellä myydän kyllä paljon muutakin kuin kaktuksien siemeniä.)

Syyläkaktuksien (Mammalia) suhteen ei menneet hermot eikä uskojaan ollut koetuksella. Viidessä päivässä alkoi klorofylli häämöttää, eli taas meni kylvöohje iloisesti pieleen, mutta hyvä onneksi tähän suuntaan. (Kuvan perusteellahan näyttää siltä, että joku on tuikannut lasipäisen nuppineulan multaan.) Kärsimyskukkarintamalla siemenet ovat hissuksiin, ja ehkä pidän niille jonkinlaisen herätyskokouksen. Jo kukkineet ja kesäisin pihalle viskattavat kärsimyskukkaköynnökset on pätkitty uuden kasvukauden alkaessa, ja tämä parturointi on tehtävä tunnottomasti. Sinisarja (Agapanthus) on virkussa vaiheessa, ja viime vuonna se alkoi kukkia huhtikuun ekalla viikolla. Se rakastaa ahdasta ruukkuaan, joten en pahoita sen mieltä muutoksilla. (Eräs tuttu tästä varoitti erikseen, sillä sinisarjalle tulee suoranainen torikammo, jos sen juuret eivät ole tursuamaisillaan pohjasta ja ruukku repeile kasvin elinvoimasta.)

Löysin muuten kiinnostavan sivuston ja jos haikailee erikoisten kaktuksien perään, niin klikkautukaa tänne. (Tilasin m. Rebutia-mixin ja sekalaisen kokoelman Selenicereuksen siemeniä.) Vielä vuosi sitten tämäkin firma toimitti Pohjolan perukoille siemeniä, vaan ei enää. Käytin ehkä 10 tuntia valikoimien selaamiseen ja sitten kun tuli maksamisen aika, niin karu totuus läikähti silmille.


Ensi sunnuntaina pidän luennon Hartolassa Itä-Hämeen kansanopistolla. Tässä linkki

Kuvavetoisen höpinän päätteeksi jakelen hiukan siemeniä ja kirjojakin on tarjolla. Arpajaiset myös pidetään, eikä vihertumppu tule pettymään mahdollisen voiton äärellä!

Tervetuloa!

P.S.

Siemenkirjeet on postitettu tänään. Putoilevat laatikkoon siis y-päivän tienoilla.






120 views0 comments

Recent Posts

See All