Syystöitä riittää nyt pakkasiin asti ja ylikin. (Ensimmäisistä yöpakkasista raportoitiin juuri kolmosvyöhykkeellä.) Satoa saa vielä korjata, esimerkiksi porkkanat ja punajuuret kun odottavat nostoa, ja palmukaali kaipaa pakastamista. Varastointia ei tarvitse ajatella purjojen eikä sipuleiden kanssa: kaikki on kohta syöty. Onneksi kesäkurpitsa ei ihan heti lopu - kaikenlaista sitä tänä kesänä kasvimaalla luikertelikin!
Valmista kasvissoppaa on tankattu pakastimeen litratolkulla. Sitähän tuli tehdyksi suuret määrät niiden pakkaspäivien varalle, kun ei jaksa tehdä ruokaa, hädin tuskin edes lämmittää sitä. (Ja sellaisia päiviä riittää koko marraskuun, tiedän kokemuksesta.)
Pullokurpitsa eli kuvan kalebassi (Lagenaria siceraria) onnistui joten kuten, kiitos tropiikin kelien. En ole sitä aikaisemmin kasvattanut, koska kasvatusaika on pitkä eikä lämpöä ole yleensä tarjolla tarpeeksi. Nyt tämä kurkkukasveihin kuuluva ihmetys (2 kpl) kasvoi niin monta metriä, että sitä sai huitoa viidakkoveitsen kanssa. Muutama hedelmä on nyt odottamassa ja pitää päättää, että teenkö niistä soittimia, säilytysastioita vai linnunpönttöjä, tuota jälkimmäistä olen nähnyt harrastettavan. (Tosin hedelmät jätettiin aika pieniksi. Kyllä ne yhden kesän kestävät, ja kuoresta tulee aika kova.) Pullokurpitsoja on monenlaisia, ja ensi kesänä kokeilen näitä uudelleen, ilman muuta. Kukasta hedelmäksi kestää jonkin aikaa, esikasvatus on pitkähkö. Onneksi nämä tropiikin eläjät löysivät pölyttäjiä Suomen suvesta.
Kesäkukista on iloa vielä useamman viikon, kun ruukkuasukit siirtää sisälle pakkasteuhatessa. Kardinaaliköynnöksissä (Ipomoea sloteri) - onokohan oikea nimi suomeksi? - on nuppuja vaikka kuinka, ja nämä kiemurtelevat ovenpielessä. Sisälle ei niitä voi nostaa, kun ne ovat kietoutuneet tukikeppeihin ja ketjuihin. Auringonkukista on ehdoton suosikkini ollut pitkään 'Teddy Bear', ja osan siemenistä kylvin vasta juhannuksena. Hyvin ehtivät kukkia.
Kukkasipuleiden kimppatilaus on tehty Eurobulbille, ja lähetykset saapuvat aikaisintaan kuukauden kuluttua. Kiitos koronan, tuli viime syksynä liioiteltua syysistutusten kanssa, eikä asia taida parantua tänä vuonna. Voimme syyttää siis koronaa tästäkin! Erilaisia laukkoja, narsisseja, tulppaaneja ja ties mitä on siis luvassa, ja niiden kanssa myllätessä saa kulumaan ainakin yhden viikonlopun. Metallinpaljastinta jos joltain lainaa, onnistuu työkalujen kerääminen talteen ennen pitkiä, pimeitä päiviä.
Luvassa on myös kompostin valmistusta, risujen hakettamista ja muutamien istutusta odottavien perennojen survomista kukkapenkkeihin. Kiveystäkin jatkanen vielä muutaman neliön. Aina on jossain uuninraato, ja materiaalia siis riittää!
Ja tulee sitä tietysti jotain kylvettyäkin. Saatujen, löydettyjen, pihistettyjen ja lainattujen siementen kasa odottaa, ja mukana on myös puuvartisia. Suodatinpusseihin olen tehnyt epämääräisiä merkintöjä, sillä aina eivät muistiinpanot kestä mukana harrastuksissa. Pionin siemenistä tai liljojen itusilmuista ei voi erehtyä, mutta joidenkin erikoisten perennan siementen kanssa käy takuulla niin.
Comments