Tomaatteja saa jo kastikkeeksi asti, ja sato saa suun muikeaksi. Vähän kaalit eivät sitten kokonaan päätyneet tuholaisten suihin. Arvelin, ettei kaalikoit kehtaa tulla, kun syötävää on suht vähän. Kyllä niitä kuitenkin tuli ja niiden kaveritkin kiiruhtivat paikalle. Käytän harhautukseen perennoja ja yksivuotisia, sillä kaalit kasvavat siellä täällä kukkien keskellä. Ei tepsinyt tänä vuonna. Reikäisenäkin lehtikaali pääsee oikeuksiinsa näin loppukesästä, sillä kiharaisine ja sinertävine lehtineen se on suorastaan kaunis. Tämä puutarhuri kaalintaimia perennapenkkiin istuttamassa -puuha kuuluu Piha-aistin ™ sanelemaan, intuitiviseen toimintaan, josta myöhemmin lisää.
Kasvihuoneen auringonkukat – elukoiden sinne kuskaamat – ovat alkaneet kukkia. Vaikka ne vievät ravinteita ja vettä tomaateilta ja muilta asukeilta, en henno ottaa kukkasia pois. Pientä harvennusta tein alkukesästä, sillä jokin innokas jemmaaja oli kiikuttanut siemeniä noin kaksi desiä yhteen kasvualtaan nukkaan.
Siemenien keräily on meneillään. Valentinen päiväksi (tai siis Ystävänpäiväksi) on ollut tapana laitella lukijoille 8-10 siemenerää postitse, ja sama jatkuu ensi helmikuussa. Suodatinpusseja ja lyijykynä taskuun, ja muutama tunti hujahtaa hetkessä. Mitäkö olen poiminut? Sitä sun tätä. Koristetupakan siemenet ovat yhtä pölymäisiä kuin sormustinkukalla, ja yhdestä kasvista saa jälkeläisiä tuhatmäärin. Muutaman tuoksuherne saa kypsyttää siemenpalkoja, vaikka tiedän sen olevan pois kukinnasta. No, niitä on sen verran, että yksi on uhrattu sitten hoitamaan tulevaisuus.
Nyt on sitten on rikkineilikkaa, uutuusunikoita, malvoja, tulikukkia, erinäisiä kellokasveja, sarjakukkaisia - vain muutamia mainitakseni. Karhunjuuren poikasia kyseltiin kesällä ja ne loppuivat pian, mutta siemeniä on luvassa, jos kuka niitä haluaa. (Kyseiset siemenet vaativat kylmäkäsittelyn.) Maraljuurta riittää sitäkin.
Olen muuten nyt vakuuttunut siitä, että puutarhureilla on kuudes aisti ja se on nimeltään piha-aisti ™. Jos Amerikasta kopioitu sielukirjoittaminen ™ on Suomessa oma tavaramerkki, niin nyt on sitä myös piha-aisti! (Ja ihan omaa keksintöäni. Kirjoitin siitä tarinan seuraavaan kirjaan, ja saatte lukea piha-aistin ylläpidosta ja hoidosta ensi keväänä enemmän. Sen voin paljastaa, että jos kellä piha-aisti pääsee kehittymään, se on hyvinvoinnin ja mielenterveyden kannalta ensiarvoista. Kyse ei ole mistään green caresta -muodista, joka kuuluu jo koirien agilityssä perusopetukseen. Green care on kokenut inflaation, koska se voi yhtä lailla olla maalisävyn nimi tai sillä voi mainostaa vaatteita, kahvilaa tai ”läsnäolokurssia.” Piha-aistin monipuolinen vaaliminen ja jalostaminen tulee olemaan elämäntehtäväni myös jatkossa. (Mainittakoon muuten, että piha-aisti ei vaadi omaa pihaa.)
Juu, ja aion sitten pitää universumin ensimmäisen piha-aistikurssin ™.
Comments