Paussilta palattu

Tein aamulla kierroksen pihalla. Oli sumua, ja myrkkyliljojen (Colchicum) pinkki erottui violettien syysastereiden (Aster novi-belgi) kanssa. Erilaiset vaahterat hehkuvat myös, saarnivaahtera tosin pysyy keltaisena. Kultapallot (Rudbeckia laciniata) sinnittelevät, helminukkajäkkärä (Anaphalis margaritacea) pärjäilee vielä, ja muutamat kärhötkin kurkottuvat kohti taivasta, kuten puutarhurikin. Blogi on ollut jumissa, kun koneen vaihtumisen myötä katosi salasana, ja sitten katosin itsekin puutarhaan ja metsään.

Polvet kurassa tulen sisälle ja viritän tulet uuniin. Kissat katsovat flegmaattisesti mutta virkistyvät, kun huomaavat oravan kapuvan ikkunalaudalla. Kova on kurre sotkemaan, sillä männyssä istuessaan se syö käpyjä ja viskelee hylsyt sitten pitkin terassia. Mänty on liian lähellä taloa, tiedän, mutta en henno kaataa sitä. Se on tukkimänty, jykevää ja halattavaa sorttia. Toinen kissoista raapii kynsiään sen kylkeen, ja loikkaa sitten kivelle kärpäsen perässä.

Sumu jos mikä kuvastaa useimpien mielentilaa. Pihatöitä tehdessä - kiitokset virkatusta haravanlämmittimisestä! - mielestä huuhtoutuvat monet asiat odottamaan käsittelyä jossain epätietoisuuden rannalla. Ei aikuisen pidä laittaa päätään pensaaseen, ei vaikka olisi itse kasvattanut sen. Uutisia on kestettävä, lehtipuhaltimesta ei niin väliä.

Joku väitti ettei voi tehdä asioiden eteen mitään, mutta aika moni voi. Eräs 80-vuotias ystäväni kutoo saapassukkia rintamalle, ja arvannette varmaan minne. Näitä kutojia on muuten ympäri maailmaa. Jos joku väittää, ettei tilanne kosketa häntä, niin hän on väärässä. Sen tietävät kotitontutkin, jotka ovat hiipineet sisälle ja viimeisinä piha-askareinaan louhivat maa-artisokkia ja valkosipulia soppaan. Heistä järkevin (en sano kuka) keräsi pulloja tienvarsilta ja laittoi rahat (3, 45 €) avustusjärjestön tilille. Lisää on kuulemma luvassa.

Unohtamatta auringonkukkia. Mikä symbolinen arvo niissä nyt onkaan. Vaikka en saanut taivasta mukaan, niin sinisen voi itse kukin kuvitella. Слава Україні!

Viikonloppuna on istutettava kukkasipulit ja jatkettava kompostien parissa. Siemeniä on kerättävä ja tehtävä inventaario. Kasvihuone on pian tyhjennetty, ja sieltä on saanut syötävää ja saa edelleen.

Monet kansakunnat päättävät nyt, kuka kantaa vastuun ja miten. Maata voi hoitaa, rakastaa ja huolehtia siitä monella tapaa, sama pätee ihmisiin. Lapiota harva haluaisi vaihtaa liekinheittimeen, mutta näin moni puutarhurikin Ukrainassa joutunut tekemään. Lohduttaako se, että maata saavat lopulta kaikki, myös se, joka tämän kaiken aloitti. Ja kellot soivat, kellot soivat...

P.S.

Giniä saa ostaa ihan vain etiketin nimen perusteella, minulle kerrottiin. Ostin tämän Hampurin lentokentältä juhliakseni sitä, että korviini kantautuisi tieto naapurin mielenhäiriöisen ja vainoharhaisen pikku-ukon ja hänen hallintonsa kukistumisesta.