top of page

Moottoroitu lapio

Writer's picture: Mari MoroMari Moro

Pientä kiirettä on pitänyt, ja oleskelu sisätiloissa on suorastaan vastenmielistä. Ulkona tapahtuu niin paljon, eikä hetkeäkään haluaisi hukata: ei mullasta työntyviä kasvikunnan edustajia, ei perhosten ja muiden lentävien asukkaiden ilmaantumista eikä varsinkaan äänimaailmaa. Talven jäljiltä maistuvat lipstikka ja ruohosipuli, nuo kevään ensimmäiset oman pihan gourmetherkut, aivan ihmeelliseltä. Oman kanalan munakas, korvasienikeitto ja mahlaan tehty mustikkasmoothie - tätä kutsun luksukseksi.


Moottoroidusta lapiosta olisi apua näinä viikkoina, totesi joku. (Hän ei tarkoittanut kaivinkonetta.) Kompostin kiikuttaminen valkosipulipenkkiin, kuoppia uusia puille ja pensaille, kuopaisuja sinne sun tänne, ja välillä lapio vaihtuu talikkoon. Onneksi pohjakunto on hankittu hiihtämällä, sillä noin kahdentoista tunnin työpäivät eivät rapakunnossa onnistuisi.

Uusi pulpettikattoinen kasvihuone nousi pellonlaitaan. Kylän metsästysseuran herrat olivat asialla ja kun porukkaan kuuluu kaksi kirvesmiestä, niin lopputulosta ei voi kun kiitellä. Oma panokseni oli lähinnä järjestää talkooväelle ruokaa ja kahvia. Kaakkois-Suomesta kierrätetyt ikkunat on vihdoin siis saatu hyötykäyttöön, ja kaukaa maailmalta ostamani ovenripa - kirpputorilöytö Victoriasta - somistaa Ekotorilta roudattua vanhaa saunanovea. (Seuraavaan blogipostaukseen laitan kuvia.)


Koronan säikäyttämänä istutetuista kukkasipuleista on iloa, niitähän piilotin ensilumiin saakka. Sipulit kaivoin maahan suuren koronan aiheuttaman epätietoisuuden vallassa koska arvelin, että niiden odottaminen on tyynnyttävintä mitä kuvitella saattaa. En erehtynyt. Nyt kun kukinta on alkanut ja jatkuu vielä viikkoja, jokainen minuutti sisätiloissa vaikuttaa suurelta vääryydeltä. Jopa äänestyskopissa piipahtaminen saa jäädä, senkin ajan möyrin mieluummin pihassa ja kestäviksi koettujen asioiden parissa.

Kasvihuoneen lattiaa tein muutamana iltana. Se tarkoitti tiilien roudaamista autiotalosta noin parin kilometrin päästä. Puoliksi romahtaneesta navetasta sai tiiliä hakea, ja ne ovat sopivan kulahtaneita, sillä uudet tiilet eivät oikein kasvihuoneseen sopisikaan, lopputulos kun olisi liian steriili. Maaliskuussa puretusta uunista saa sitten suurempia laattoja kasvihuoneen eteen, niitä on eri kokoisia ja muotoisia aikamoinen keko.


* * *


Sunnuntaiaamuna yhdeksältä oli Juvalla Kiiskilän puutarhalla, ja ruuhkaa riitti. Parkkipaikka oli kiven takana, yleensä tilaa riittää. Uskomaton sutina kävi ja osa puuvartisista loppuikin, lisää tulee alkavalla viikolla. Kassajonossa saattoi sitten vielä pyörähtää jossain kasvihuoneessa tekemässä lisäostoksia, ja koristemahtelin (ruukkupuuksi) lisäksi nappasin mukaan viiniköynnöksen Vitis 'Muscat'. Olen kehunut Kiiskilän tarhaa ennenkin, ja koronan myötä sinne ovat asiakkaat osanneet tulla pitemmästäkin matkasta.




Kylmäkäsittelyssä olleet siemenet pilkistävät nyt vähän joka purkista, ja esimerkiksi havut ja vaahterat pääsevät kasvamaan purkista pellonkolkalle. Alppikärhöstä purkkiin viritellyt taivukkaat ovat kasvattaneet vuoden aikana juuret, ja laitan tekeytymään kärhöjä lisää. (Voiko niitä olla koskaan liikaa?) Greenhouse lotto -siemensatsista ei ole vielä pilkistänyt mitään, mutta ajatus kasvihuoneen lattialta kerätyistä siemenistä on kyllä viehättävä, ja asiakkaat vielä maksavat näistä ylläreistä!

Vaahterantaimia eli Acer Mix.






133 views0 comments

Recent Posts

See All

Comentarios


bottom of page