• Mari Moro

Lakeuksilla


Koronanjälkeinen elämä alkoi ainakin hetkeksi, kun olin Lapualla pitämässä luentoa romantiikasta ja tapaamassa lapsia runojen merkeissä. Ehdottomasti yksi hauskimmista reissuistani kotimaassa. Puutarhoja, rentoja tyyppejä ja paikallista murretta - mikä loistava yhdistelmä. Ja juuri tuon alueen murteen suurena ystävänä (suorastaan rakastajana) usko suomen kielen ilmaisuvoimaan kasvaa kasvamistaan.


Vierailu Jokilaakson puutarhassa (kuva yllä) ja pari yksityispihaa ovat taas esimerkkejä siitä, että puutarhamatkailua on kotimaassa tarjolla kyllä. (Ja ne peruuntuneet ulkomaanreissut eivät harmita.) Avoimien Puutarhojen aikaan ei korona ollut esteenä vierailuille, kuten niin monilla muilla paikkakunnilla.


Ystävä lähti mukaan, ja 850 kilometriä tuli sitten jyystettyä maanteitä. Kuinka ollakaan osui VIherlandian kukkasipulitiski matkan varrelle ja istutusasioista lisää syksyn mittaan. Irtomyynnistä saa samat sipulit jopa puolet halvemmalla kuin pakattuna. Valikoima on laajentunut viime vuodesta, ja myyntitilat järjestetty uudelleen. Pihamyymälässä oli 40% hintahävitys, ja muutama kookas perenna tarttui mukaan perhosbaariin. Nauhuksia ei voi koskaan olla liikaa, ja sama pätee punalatvoihin.


Kun pikku hiljaa alan asettua sisätiloihin, niin on aika tehdä tarinainventaarioita ja lupaan, etteivät ne ihan vielä lopu. Seuraa vaa kirjaa tässä teen myös, ja sieltä lohkeaa näytteitä lokakuussa.

Aivan Lapuan keskustan tuntumassa on oivallinen retkikohde: Jokilaakson puutarha. Vuosituhannen alussa lakkautetun emäntäkoulun ympärille tehty laaja kokonaisuusm (2 ha) on pitkän retken arvoinen, ja paikalla on kesäaikaan myös eläimiä. Nyt piti tyytyä patsaisiin. Vaikka eletään jo syyskuuta, puutarhassa oli katseltavaa vaikka kuinka. Sinne on mentävä ehdottomasti myös kesäaikaan. Muistelen, että puutarhakulttuurin voimanaisella Noora Pöyhösellä on ollut jokin vaikutus Lapuan emäntäkoulun (perustettu 1898) synnyssä.





Istutuksia on tuhatmäärin, ja pelkästään omenalajikkeita kymmenittäin. Ja yksi mittavimmista näytehyötytarhoista on maineensa veroinen ja teki vaikutuksen: kyllä täällä osataan. Istutukset on huolellisesti kyltitettyjä ja sieltä löytyvät esimerkiksi kaurajuuri (Tragopogon porrifolius), silkkimaruna (Artemisia pontica) ja karhunjuuri (Meum athamanticum), vain muutamia mainitakseni. Kasvien käyttötarkoitus on kerrottu selvästi ja niin ikään varoitetaan, ettei itselääkintää ehkä kannata ajatella, vaikka esi-isät ovat saattaneet niin tehdä. Jos tuollainen paikka olisi jossain Hyvinkäällä tai Espoossa, se olisi rikottu moneen kertaan.

Aleelta löytyy myös kivikkokasveja koristeheinineen ja muutamine erikoisuuksineen. Sääennusrteiden mukaan oli viimeinen kesäinen päivä ja sataa tihutti välillä, silti tarhassa huiteli perhosia. Muutamissa hyönteishotelleissakin ryömi jotain, kun oikein tarkkaan katsoi. Luvan kanssa (työntekijä nyökkäsi) poimin maasta kaksi ruusupionin (Paeonia veitchii) siementä. Perennasta on useampaa kantaa, ainakin jos itseäni viisaampia uskon ja miksen uskoisi. (Tämän kahden siemenen poimintaan liittyvän synnin tunnustin myös yleisölle ja sain ymmärtäviä nyökkäyksiä. Tapani mukaan jakelin siemeniä 40 pussillista, mutta unikko-mix loppui ikävä kyllä kesken. Olin arvellut, ettei koronan takia tule juuri ketään, mutta olin väärässä.


Luentoa seuraavana päivänä pääsin onnekseni piipahtamaan muutamassa yksityispihassa. Ensi viikolla kirjoitan juttua pihasta, ja jo portilla loksahti leuka polviin. Kookkaansorttinen isolehtikatsura (Cercidiphyllum magnificum) ja erikoiset sorvarinpensaat (joita eivät asiantuntijatkaan ole osanneet nimetä) kasvavat yleensä aivan eri vyöhykkeellä ja luulen, että olen nähnyt kaiketi Suomen suurimman ulkona talvehtivan gunneran. (Näistä lisää syksyn mittaan.) Minut jopa kuvattiin sen alla, joten tämä juttu ei ole puutarhatontun jorinaa.


Kiitos vielä kerran Lapualle! Palataan ensi viikolla asiaan.



133 views
 
  • Facebook
  • Instagram

©2020 by

Mari Mörö / Vapaasti versoo 

www.marimoro.fi