• Mari Moro

Kukkuroillaan


Muutama viikko on hujahtanut metsässä, sillä mustikoita, vadelmia ja kantarelleja on paikat kukkuroillaan. Puutarhakausi alkoi tänä ankeana koronavuonna jo (onneksi) maaliskuussa, eikä pieni poistuminen tontilta koidu kohtalokkaaksi, eikä metsässä ole ollut tungosta. Törmäsin kyllä karhun jätöksiin, mutta niihin olen tottunut. Koska kaikki syksyn reissut ovat sattuneesta syystä peruuntuneet, puutarhasesongista tulee historiallisen pitkä eli vähintään puoli vuotta.

Saattoi mustikan haaliminen kääntyä liioittelun puolelle. Sanelin mättäillä kolme uutta puutarhatarinaa, ja ne tulevat uuteen kirjaan, joten marjastuksen voi selittää työmatkoina. En myy marjoja, mutta jakelin ja jakelen niitä sukulaisille ja ystäville. Kun päivä alkaa kotimaisilla marjoilla ja kaurapuurolla, niin sen varjolla voi sitten taas marraskuussa lohkoa suklaata. Voi tätä itsepetoksen määrää!

Metsästä kotiin kömpiessä olen pannut merkille, että tutut loppukesän perennat ja varsinkin perhoskasvit panevat parastaan, ja yksivuotisiakin on kukassa enemmän kuin odotin. Kun kylvää ja viskoo, niin väkisin sitä elokuussa yllättyy. Aina jokin onnistuu! Yksi yllätyksen aihe ovat olleet malvat, jotka kukkivat samana vuonna ja niissä on kiehtovia värejä tarjolla vaikka kuinka. Yhtenä iltana kymmenen tunnin saalistusreissun jälkeen olin niin poikki, että uinnin jälkeen sammahdin juuri malvojen juurelle ja huomasin ne vasta herättyäni.


Elokuun paahteessa häärii yhdessä ja samassa auringontähtiryppäässä (Telekia speciosa) kymmenkunta perhosta, neljää eri sorttia. Perhosten ja muiden pörriäisten pitopöytä on keltainen, ja siellä on isohirvenjuuri (Inula helenium), Japaninnauhus (Ligularia japonica) ja kallionauhus (Ligularia dentata) sama asterikukkaisten keltaista jengiä - eivät kaukana ole nekään, joten ruokatiskiltä toiselle kiiruhtamiseen ei tarvitse käyttää energiaa. Valkopallo-ohdake (Echinops sphaerocephaluson) on pörriäisten suosikki ja se on päässyt leviämään valtoimenaan. Sen vaatimustaso on noin voikukan luokkaa, joten se kasvaa missä tahansa.

Kuunliljojen hennot kukat kuuluvat elokuuhun. Alppikärhöt (Clematis alpina) kukkivat toista kierrosta, kuten elokuisin usein käy, ja jalommat kärhöt ovat kukassa myös. Jahka aamulla hyppään haalareihin, pääsen taas kartalle tontin floorasta. To do -lista on haravan pituinen - vähintään - ja ensilumiin asti riittää tekemistä. Sitä saa jouluvalojen loimussa kairata viimeiset kukkasipulit maahan, jos hyvin käy.

Lämmin kiitos taas kuvistanne. (Esimerkiksi tänään sain postia Rouva Rentukalta ja Riikalta.) Ystävänpäivän siemenistä on kasvatettu mm. tomaatteja, kesäkurpitsoita, retiisejä ja porkkanoita. Kukkapuolen ilahduttajia ovat sitten olleet muun muassa tuoksuherneet, koristetupakat, zinniat, unikot - listaa riittää! Ja tulee se ensi vuoden lähetys taas, jos hengissä heilutaan. ja uusia siemeniä on jo jemmassa. Pihatontut keräävät pulloja tienvarsilta, jotta saadaan postimerkkejä. Tallessa on esimerkiksi kivikossa viihtyvän kuovinkukan (Sisyrinchium) siemeniä, ja sitten on valtaisa tulikukka (Verbascum 'Snow Maiden'), eikä sovi unohtaa malvoja.


119 views
 
  • Facebook
  • Instagram

©2020 by

Mari Mörö / Vapaasti versoo 

www.marimoro.fi