Kiikutusta

Vihdoin sai kiikuttaa tomaatin taimet ja basilikat kasvihuoneeseen, ja siinä samalla istutin osan kurpitsoista jo ulos. Ehkä tässä taas hätäilin, sillä pakkasyöt kesäkuun alussa eivät ole tavattomia. Kesäkukkasten kanssa taidan liioitella, ja tarhaneitojakin (Nigella) kokeilen useampaa lajiketta.

Ulkosalla on mennyt aika niin tarkkaan, että sisällä tai oikeastaan kynnysmatolla ei ole ehtinyt kuin pienesti torkahtaa. Ruoka on luksusta eli monenlaisia villiyrttejä voi poimia ja kun niitä yhdistelee kesäkanalan tuotoksiin ja viljatuotteisiin, ei juuri muuta tarvitsekaan.

Sesonkiherkku löytyy kuuden metrin päässä keittöstä: saniaiskiekot. Niitä joita myydään monessa maassa vihannesten joukossa. Kotkansiipisaniaisesta (Matteuccia struthiopteris) saa vaikka munakasta tai pastakastiketta, vaihtoehtoja on riittää niin kuin vaikka lehtimangoldilla. Kasvi kuuluu sadan tärkeimmän ruokakasvin joukkoon esimerkiksi Kanadan alkuperäiskansoilla, ja sitä myydään ruokatiskeillä myös rapakon tällä puolella. On sitä syöty meilläkin, vaikka ei taida olla kovin kovassa kurssissa enää.

Uuden niityn perustin hiekkapitoiseen pellon kolkkaan, jonka peittelin 1,5 vuodeksi pressulla. Nyt rikkaruohot ovat poissa ja uusi perhosniitty tekeytymässä. Entuudestaan kasvaa tontilla jo runsaasti mm. ruusuruohoa (Knautia arvensis), purtojuurta (Succisa pratensis), ahdekaunokkia (Centaurea jacea) ja puna-ailakkia (Silene dioica), ja on siis siemeniä omasta takaa tuoreen niityn tarpeisiin. Kukkavalikoimaa täydensin vielä ruiskaunokilla (Centaurea cyanus) ja aitohunajakukalla (Phacelia tanacetifolia). Päivänkakkaramättään ja pietaryrttikasvuston siirsin sellaisenaan, niitä kasvaa liian kanssa. Tuleva kesä on omistettu perhosille ja pörriäisille.

Puna-ailakki. (Silene dioica)

Puutarhamyymälöissä käy nyt hillitön kuhina ja ennustin aivan oikein. Kasvit tullaan repimään käsistä, ja monista myymälöistä on jo myyty eioota esimerkiksi amppelitomaattien kohdalla. Löin asiasta vetoa erään yrittäjän kanssa ja näyttää siltä, että voitan vedon! (Eli pääsen elokuussa sitten pitkälle ravintolaillalliselle ja parille oluelle laivaravintolaan.) Kukkasipuleiden (kuten vaikka gladioluksien) loppuessa äitienpäivän tienoilla saattoi ennustaa puutarhaharrastuksen tämänkesäisen suosion, enkä ole kyllä itse tästä ollenkaan pahoillaan. Ylekin kertoi, että kahdella miljoonilla suomalaisella ei ole lomasuunnitelmia, mutta muutama kukkanen tai yrtti sinne nyt joka tapauksessa mahtuu. Kotoilu puree korona-ankeuteen, ja puutarhat kuuluvat siihen.

Kiitän saamistani kommenteista: Kukkasillaan-kirjasta on tykätty kovasti. Kuvaan ja kirjoitan tässä jo seuraavaa tekelettä, siitä on jo sovittu kustantajan kanssa. Tarvitaan vain jälleen yksi kasvipainotteinen kesä, niin kyllä proosaa siitä syntyy, kaiken muun peuhaamisen ohessa.