Siitepöly peitti yön aikana kaiken, joten kasvit ovat keltaisen pölyn peitossa seuraavaan sateeseen saakka. Voi kärsimyksen kanahäkki, sillä jopa kanaparvi olivat aamulla kellertäviä. Ne alkavat tottua talon tapoihin eli siihen, että tarjoilen niille voikukkia ja vuohenputkia muutaman kerran päivässä – tämä on kai kiertotaloutta. Kukaan ei ilahdu niin paljon kitkemisestä kuin kanat. Munat toki riistän ja syön, mutta palautan kuoret murskattuna, kuten tapana on. Kyllä kaikki kiertää, myös tässä tivolissa.
Kuljetusfirma toi kirjapaketin – tätä yllätystä en uskonut – ja lähetti suunnisti hakkaamisen ääntä kohti. (Vaihteeksi tilasin puutarhakirjoja, kuinkas muuten.) Olin kerännyt särkyneitä ruukkuja jemmaan ja hakkasin niitä palasiksi eli ehjien ruukkujen pohjalle salaojitusta varten. Homma näytti varmaan mielipuoliselta. Olin hakannut sirpaleiksi jo kokonaisen ämpärillisen vanhoja ruukkuja, ja tämä puutarha-askare on muuten terapeuttista. Vasaran alle voi kuvitella lehtokotiloita tai jonkin naurettavan lakipykälän. Heikomman astiankin asiaa tässä pitäisi ajaa - just joo.
Chelsean Flower show on pyörähtänyt käyntiin. Mikä mahtaa olla tämän vuoden hittiväri? Sitä pähkäiltiin BBC:n puutarhaohjelmissa (radio) viikonloppuna. Arveltiin, että se on hehkuva oranssi. Oranssia löytyy kyllä tulppaaneista, esikoista ja unikoista, mutta nuo jälkimmäiset eivät ole vielä edes nuppuvaiheessa. Kuivuus vaivaa kevätkukkijoita, sillä ne eivät oikein jaksa venyä täyteen pituuteen. Moni on sitä mieltä, että television/netin kautta näkee enemmän ja laajemmin kuin jos olisi paikan päällä. Kun on alle 160-senttinen, niin näytepuutarhojen sijaan saa tuijotella lähinnä toisten selkiä. Olen ollut paikalla viidesti ja joka kerta tiistaina eli ensimmäisenä yleisöpäivänä. Jos menisi lauantaina, niin pääsisi ostamaan näytteille tuotuja kasveja eli saisi siis verissä päin tapella kukkasista. Tuhansilla muilla kun on sama pyrkimys.
Mitä Chelseasta on lähtenyt mukaan? Siemeniä, totta kai, kirjoja kasapäin ja jopa työkaluja. Kasveja jonkin verran, osa jo siirtynyt taivaalliseen tarhaan. Vaikka BBC näyttää suoraa lähetystä tuntitolkulla, ei tunnelmaa oikein saa mukaan: torvisoittokuntaa, rentoa menoa ja toisaalta ruuhkaa, josta kukaan ei kuitenkaan hermostu. Mikäli sataa vettä, Thamesin rannalle rakennettu puistoalue muuttuu mutakentäksi. (Kirjojani lukeneet ovat saaneet lukea tarinoita Chelseasta, useampiakin, ja niitä oli myös vanhassa blogissa.)
Tästä pääsee kurkkimaan Chelsean tarhoja ja vähän muutakin:
https://www.youtube.com/watch?v=WFDUlAtDMBg
Nyt on hypättävä haalareista ja sännättävä keittiöön. Kasvinvaihtotapahtuma pidetään Mörönperällä muutaman tunnin kuluttua, ja leipomukset ovat vasta raaka-aineina pöydällä. No, ainakin munat on tuoreita! Eihän tässä tule edes kiire...
Comments