Viimeisetkin jouluvalot on kerätty pois. Yhden sentään jätin ruotsinkuusamaan liiterin nurkalle. Liki lumettomassa pihassa on valoisaa viiteen saakka, ja tuo ledhässäkkä on ajastettu siitä eteenpäin aamuseitsemään.
Lemmikit ja harjaneilikat vihertävät, idänunikoiden karvaiset lehdetkin työntyvät jo esiin. Ajuruohoa on saanut leikata teetarpeiksi tammi-helmikuun ajan ja mikäli olisi perso juolavehnälle, saisi sitä repiä pestoon tai johonkin superfoodiin aamusta iltaan. Lauhan talven kestokirous on monelle se, että rikkaruohot eivät lepää.
Kuvassa näkyvä lehtiruusuke kuuluu suurelle, valkokukkaiselle tulikukalle (Verbascum phlomoides ’Snow Maiden’), joka leviää hillitysti ja on ehdottomasti komein tulikukista. Se tekee niin paljon siemeniä, että pikkuisia taimia saa raapia lapiolla sieltä täältä, siis jos hennoo. Samassa läjässä on myös sormustinkukan (Digitalis) ruusukkeita, ja niitä on liki mahdotonta irrotella toisistaan. Jonkin juuret takuulla rikkoutuvat. (Näitä kasvaa kuitenkin poluilla ja sellaisissa paikoissa, joissa niiden ei kaiketi pitäisi.)
Viikonloppu meni Joensuussa, ja työpäivän jälkeen ehdittiin Helmin kanssa lenkille Elovaaran luontopolulle: https://www.joensuu.fi/luontopolut
Alueella kasvaa mm. mustakonnanmarjaa (Actaea spicata), ja siellä on kyllä ehdottomasti käytävä myös sulan maan aikaan. Sellaista kirjoittajakurssia ole vielä tullut pidetyksi , etteikö jonkun kirjoittajan tekstit sivuaisi kasvimaailmaa, ja niin kävi nytkin. En pahastunut ollenkaan! Eli kiitokset Siljalle amaryllistarinasta, ja oli kaikin puolin aivan erityisen hyvä kurssi. (Jatko-osa maaliskuun lopussa.)
Kuvan kenokaulaiset Astrantian pikkutaimet tekivät ennätyksen. Jätin siemenet "hetkeksi" odottamaan ja ne oli aikeissa heittää pihalle. Mitä tapahtui? Keittäessäni talven viimeistä riisipuuroa ne alkoivat itää, näin siis ainakin väitän. Nyt nuo onnettomat tähtiputket (tummanpunaisia, lupaili Hannele) on saatava pysymään ryhdikkäinä, ei tuollaisia voi ulos heittää. Tämä on varoittava esimerkki siitä, että siemeniä ei pitäisi kylvää liian aikaisin... vaan kuka uskoo! Niistä pitäisi tulla tällaisia: https://www.vanmeuwen.com/p/astrantia-major-venice/vz11645VM
Väri on melko lähellä kuvan etelänruusuruohoa (Knautia macedonica), ja näin perhospuutarha saa täydennystä siinä kolkassa, jossa on ennestään käenkukkia (Lychnis coronaria) - valkoisina ja pinkkeinä, kaikki sekalaisena seurakuntana. Tätä väriä ei ole perennojen joukossa ruuhkaksi asti.
Ystävänpäivän siemenkirjeet lähtivät, ja kaiken kaikkiaan postitin 35 lähetystä. Valikoima oli sitä sun tätä, eikä siemeniä saa palauttaa!
Uuden kirjan tilaajat saavat sitten vielä bonuspaketin siemeniä maaliskuussa, ja Kukkasillaan-kirjaa voi tilata ennakkoon täältä: mari.moro@marimoro.fi
Hinta on postimaksuineen 24 € (kotimaahan).
Kiinnostaako puutarhaesitelmä?
Puutarhaluento Tampereella 2.3.
Ajattoman äärellä - romantiikan laineet puutarhassa.
Myös tätä lapsille suunnattua
runokirjaa voi tilata suoraan tekijältä hintaan 20 €.
Kyllä sitä saavat lukea aikuisetkin!
Tuhannenkymmentä perhosta on ilmestynyt 30.1. 2020
Comentários