Vuoden valoisin yö on niin ihmeellinen, että nukkuminen tuntuu lähes rikolliselta puuhalta. Valeunikot, maariankämmekät ja lehdokit kukkivat, eikä puutarhuria saa poistumaan puutarhastaan ainakaan ainakaan kahteen viikkoon.
Akileijapaljous jatkuu, ja tuo alakuvan lajike on muistaakseni Red Hobbit. Tämä pitkäkannuksinen lajike ei kasva kovin korkeaksi. Amerikassa jalostetut, todella kookkaat (perhos)akileijat kukkivat vähän myöhemmin. Ihastuin niihin kauan sitten Chelseassa ja hankin eri osavaltioiden mukaan nimettyjä siemeniä kymmenen pussia. Niistä on riittänyt iloa! Yhdestä kukasta tuli ihmeellisen sininen yksilö, vaikka satsin piti olla valkoinen. Tällaisista yllätyksistä ei osaa pahastua. Monivuotisten unikoiden kukinta jatkuu, laukatkin jatkavat heinäkuulle.
Juhannusruusut (ja muutama muu ruusulaji) ovat kukassa ja niitä on pitänyt kastella. Rosa rugosat (ja siis myös ne viljellyt lajikkeet) olen repinyt pois pihasta, mutta jostain saattaa vielä ponnahtaa jokin hävityksestä selvinnyt juurakon pala. Joko muuten mahtaa kurtturuusuista napsahtaa rikesakko? Kompostitarkastajaa tässä on odoteltu myös. Saisi kerrankin esitellä kaikki systeemit ja huolella, etenkin tuon uusimman kasan risuja. lehtiä ja hevonkukkua. Se höyryää pressun alla niin, että voisi melkein valmistaa sen sisuksissa uunipuuron.
Perinteiseen tapaan teen nokkosista lannoitetta, ja etenkin kaikki sipulit pitävät siitä. Pari viikkoa vedessä muhivat nokkoset haisevat niin pahalle, että lemu tunkee kannenkin läpi. Talon pienin ja vilkkain kissa Mooses on varmaan samaa mieltä tuosta hajusta. Perhosta jahdatessaan se nimittän loikkasi ruukutuspöydän päähän ja tarjottimelle, josta liukui saaviin, joka oli hetken ilman kantta. Mooses hyppäsi ylös saavista kaikki neljä tassua eri suuntaan sojottaen, ja sen silmissä kiilsi keskisuuri inho. Lumipalloheisin (Viburnun opulus) alla se tuijotti tyhjyyteen, eikä sillä ollut aikeitakaan pestä itseään. Kuten useimmat tietävät, nokkosista tehty lannoitteen löyhkä muistuttaa hoitamatonta ulkokäymälää potenssiin kymmenen.
Kissa piti sitten pestä, ei sentään painepesurilla, vaikka sitä hetken harkitsin kuten autopesulaakin. (Siitä puuttuu haiseva kissa -toiminto.) Aloitettiin mäntysuovalla, siirryttiin siitä tuoksuttomaan perussaippuaan ja lopetimme session laventelin hellävaahtoiseen syleilyyn. Silti laventelin tuoksun alta vielä löyhähtää nokkoskäyte. Juhannuksena pitää toki kylpeä, mutta Mooses tuskin haluaa toistaa eilisiä tapahtumia. Etenkin, kun muut kissat väristyttävät viiksiään kummeksuen kissaveljen omituista tuoksua. Niin tuossa alakuvassakin kaupunkikaisserkku ja kesäasukas Mosse (nimet aika samanlaisia) kävelee viikset väristen ohi. Ehkä seuraavalla kaupunkireissulla on hankittava hajukuusi, joka viritellään Mooseksen kaulapantaan.
Mutta nyt on kaikki hyvin. Lämpömittarin lukema ei ala enää kolmosella, sadetta on saatu. Järvestä (+25) tuskin malttaa pysyä poissa. Saataisipa rauha, rukoilemme päivittäin. Rentouttavaa, sulotuoksuista ja lempeää juhannusta kaikille.
Comments