Joulutervehdys

Ollut tässä pientä taukoa, mutta tontut onneksi tuurasivat. Tauko kului biopalautekurssilla, ja sieltä kuntouduin hiihtämään ja huovuttamaan tassunlämmittimiä löytöeläintalolle. Talvipäivänseisauksen kunniaksi kapusin uuninpankolta, jossa kului kahdeksan viikkoa.

Tontut hiukan huolestuivat, kun istutin kukkasipuleita maan jäätymiseen saakka. He hakivat apua, ja niin minut pestiin, puettiin ja komennettiin biopalautukseen. Paljastankin, että olen osallistunut ihmiskokeeseen, jossa taju himmenetään ja turvallinen horrostila voi kestää neljäkin kuukautta. (En saa kertoa miten, sillä olen laittanut nimen sopimuspaperiin.) Kun koronan takia on moni asia jäänyt toteutumatta, niin sentään jotain uutta sisältöä on tullut tilalle. Näin minut motivoidaan kylvöhommiin, ja tuo kahden kuukauden horros riittää, vaikka kolmea kuukautta kai ensin suunniteltiin.

Kuluneesta vuodesta päästään pian eroon, eikä sitä tule ikävä. Joulupyhinä on aikomus käydä siemenkatalogien kimppuun, ja esimerkiksi Chiltern Seeds kannattaa tsekata. Uutuuksia on sekä hyöty- että koristekasvien puolella. Heillä on viehättävän vanhanaikainen tapa lähettää kaksi nämä erillistä luetteloa myös printtinä, mikä alkaa olla menneen maailman touhuja. Exotic Gardenkin on luopunut painotuotteista, ja varastoja raivatessani löysin kyseisen firman luettelon vuodelta 2006. (Kyseisenä vuonna heillä oli sadan uutuuskasvin siemeniä myynnissä.)

Viime kesän pullokurpitsakokeilut onnistuivat, sillä ennätyshelle huijasi ne kuvittelemaan, että ollaan tropiikissa. (Kuvasin blogiin kasvun eri vaiheita.) Ne eivät ole kovin maukkaita, mutta niistä vooi kovertaa astioita tai pulloja, kuten suomenkielinen nimikin kertoo. Vuoden pimeimpänä päivänä halkaisin yhden ja mitä sieltä löytyi? Valtavat määrät itämään lähteneitä siemeniä, ja pisin taimi oli kymmensenttinen. (Kuvan laitan myöhemmin.) Näin sitä vihertumppu sai taas luottamusta tulevaisuuteen, kun kasvikunta ilahdutti ennennäkemättömällä tavalla. Myös kaktukset kukkivat, samoin pari orkideaa, enkä ole tehnyt niiden eteen mitään.

On annettava tunnustusta tontuille, jotka ovat hoitaneet kasveja sillä aikaan kun horrostin. Lupasin keittää puuroa ja tehdä niille vaatteita. Piparkakkutaloja jo tein kaksin kappalein. Molempien talojen eteen pystytin postilaatikon.

Jätin oikeaan postilaatikkoon suklaarasian postinjakajalle, sillä hän on joutunut aika lujille Mörönperän asukkien kanssa. Kirjoja, kirjoja, aina vaan. Ehkä minulla olisi pitänyt olla hygieniapassi, kenties suklaarasian jokainen konvehti olisi pitänyt tutkituttaa jossain AKT:n tunnelointimikroskoopin alla.Jos olen lahjonnalla sortunut johonkin laittomuuksiin, niin se ei enää tunnu missään. Pettymysten kasaa kun siirtelen, niin siihen ei yksi lumikola riitä, mutta naapurissa on onneksi aurauskalustoa. Se on luvattu siirtää ja sekoittaa tietyömaan rengasmurskeeseen. Iloitsen siitä jo nyt.

Rauhallista ja turvallista joulua kaikille! Pidetään huolta.