Blogi on ollut hissukseen: laskeuduin juuri uuninpankolta, jossa olen hibernoinut muutaman kuukauden. (Ainakin siis vertauskuvallisesti.) Aamulla pari harmaapäätikkaa takoi talitankoa ja peräti neljä oravaa loikki pihapiirissä. Siitä innostuin tekemään siemeninventaariota, sillä ahdistavista ajoista huolimatta on pidettävä arki raiteillaan. Ja siihen kuuluu puutarha ja kaikki se, mitä ei kenenkään diktaattorin uhkailut himmennä, päinvastoin. (Komposti ei ole jäätynyt koko talvena kuten emme mekään, vaikka toisin piti käydä ja koko Euroopan hyytyä pakkasiin ja ruokapulaan.)
En ole juonut taloa, vielä. Sen sijaan söin sen: piparkakkutalon takaovi maistui päiväkahvin kanssa - talo oli aika iso, ja nyt kokonaan popsittu. Jossain mielenhäiriössä sitä värkkäilin pimeimpään aikaan, ja sisustuskärpäsen purema sai laatimaan tauluja seinille ja hopeisen silakan somisteeksi postilaatikkoon. (Koska kuvittelin, että siellä asuu kissoja, sellaisia kuten Masi ja Mooses.) Taikinaa ja marsipaania ynnä muita talonrakennustarpeita tuli syödyksi sen verran, että hiihtää saa 12 000 kilometriä, jos aikoo mahtua puutarhahaalareihin maaliskuussa. Ja minähän aion, tämänkin postauksen jälkeen on kiire ladulle.
Vuoden ekat kylvöt tein aamulla: paprikoita, kaktuksia, eukalyptuksia ja sitten palmusatsi, kolme jälkimmäistä lähetti ystävä joululahjaksi Saksasta. Toissa vuonna kylvin kaktuksia myös, ja ne ovat nyt noin viinirypäleen kokoisia. Itävyysprosentti oli niissä hyvä, ja jo parissa viikossa odotan tuloksia nytkin. Pääsiäiseksi hankin jo rairuohon siemeniä, kevättä ei enää mikään peruuta! (Kotuksen mukaan siis rairuoho.)
Viime syksynä tehdyt siemenhamstraukset löytyivät vasta nyt, kun huomasin epäilyttävän laatikon kameratarvikkeiden takana. Suodatinpusseihin ja nenäliinataitoksiin jemmatut nyssäkät on kerätty talteen sieltä täältä, ja aina sellaisista jotain riemua on. Joitakin kylvöksiä tein ennen pakkasia (puuvartisia) ja hyvällä tuurilla lumen alta pilkistää sitten jotakin.
Huumorijuttujen kirjoittaminen on tällaisina aikoina vaikeaa, eikä se ole onnistunut minultakaan. Seuraava puutarhakirjani ilmestyy ensi keväänä (2024), ja tänä syksynä julkaistaan romaani Elonsaatto. (Siitä ja muista syksyn kirjoista on pian mainos Teoksen sivuilla.)
Monta vuotta olen asunut kolmen tontun kanssa, ja marraskuussa kaivettiin kaksi puurokuppia lisää. Tänne nimittäin muuttivat Masi ja Mooses, reippaanpuoleiset kissapojat, ja kovasti niitä jo kiinnostaa hiirten jahtaaminen. (On harjoiteltu lankakerällä.) Opetustaulusta on myös apua. He pyrkivät väkisin viherhuoneeseen, joten kyllä heissä lienee taipumuksia myös pihatöihin. Toivottavasti pitävät kanoista!
Pari kimppatilausta on vetämässä, mutta edelleen brexit jaksaa tyrmistyttää. RHS:n lehti tulee sentään vielä, mutta kaikki saarivaltion siemenfirmat saa unohtaa. Onneksi on sentään BBC:n puutarhaohjelmat - niitä on katsottavissa Youtubesta satoja tunteja. Puutarhurin kyselytunti passaa myös, tässä linkki
Perinteiset siemenkirjeet eivät ehdi ystävänpäiväksi, mutta nopeimmille lähetän paketin helmikuun aikana. Toivotan ystävänpäivää kaikille. Ja jos siis haluat siemenkirjeen, laita meiliä.
Comments