Vapaasti versoo

Kukkasuutarin blogi

 

Vihertumpun kalenteri 

- ajanlaskun avuksi

Puutarhurin kalenterissa on vain kahdenlaisia päiviä:

Mullantai (ulkopäivä)

Horrostai (sisäpäivä)

Juhlapyhiä saa viettää miten lystää. Ulkotyöpäiviksi katsotaan kaikki päivät, jotka eivät ole sisätyöpäiviä.

Helppoa kuin herneen idättäminen! 

Kirjasta Kukkasillaan (2020)

 
 
 
  • Mari Moro

Hemlokkihameesta paju-urkuihin

Chelsean Flower Show´ssa nähtiin nyt suomalaisen Taina Suonion suunnittelema puutarha. Villi, rento ja maanläheinen - niin luonnehdittiin tarhaa, ja se pääsi myös BBC:n ohjelmakoosteeseen näyttävästi. Suomalaisen ginin menestystä ei pidä väheksyä sitäkään, ja jokaisella näytetarhalla on yhteistyökumppaninsa ja sponsorinsa. Loimaan kivi on esillä myös ja tietysti Marimekko.

Tässä RHS:n sivu:

https://www.rhs.org.uk/shows-events/rhs-chelsea-flower-show/Gardens/2019/the-roots-in-finland-kyro-garden

Ohjelmaa löytyy täältä:

https://www.youtube.com/watch?v=7xCzJvdwA9A&list=PLHLmJnP8xF6AgjAEhVahCaaGR3E25CrxQ&index=4


Pressikuva Taina Suonion suunnittelemasta näytetarhasta:



Näyttelytunnelmista sitten omalle pihalle. Myöntää kai pitää, että kasveja on tolkuttomasti. Joku maanantaisista vaihtotorille tulleista naisista kysyi, montako kukkapenkkiä täällä on. En tiedä, en edes kymmenen tarkkuudella. Tarha leviää noin sadan neliön vuosivauhtia - sinne tänne. Juu, en pyytele keltään anteeksi, omalla tontilla kuitenkin pysyn. Kuulun muuten nykyään Jyväskylän puutarhaseuraan, vaikka niin suuruudenhullua laajentumista en ole ottanut huomioon. Toisaalta pienuudenhulluus voisi olla kivaa. Lupaan perustaa puutarhan sormustimeen, kun ei jalka enää nouse.


Mutta lisää kasvatettavaa tulee siihen saakka. Kuten vaikka uusia lupiineja, jotka ovat kokeneet renessanssin, enkä nyt tarkoita niitä kitkettäviä riesoja. Jalommat tapaukset ovat näyttäviä ja valikoimat ovat huikeita. Ns. Russelin lupiinit ovat helppoja, ja ne onnistuvat myös ensikertalaiselta. Siemen itää paremmin, jos sitä liottaa vuorokauden, ja noin viikossa sirkkalehdet ponnistavat kohti valoa. Ne kukkivat ensimmäisenä vuonna, ainakin kun kylvää joskus vapun tienoilla. Ja värivalikoima ei lopu heti.







Unikoissa on nuppuja, ja laukat avautuvat pian. Joitakin laukkoja olen lisännyt siemenistä, mutta se on hidasta puuhaa. Mustat palleromaiset siemenet itävät kyllä, mutta matka sipuliksi ja sitten kukkivaksi sellaiseksi vie vähintään viisi vuotta. Joten helpommalla pääsee, jos sipulit ostaa.




Käynnistyneessä kukkaruuhkassa tahtoo jotkut tapaukset jäädä kokonaan huomaamatta. Kylvin viime kesänä valkoisia lemmikkejä (Butchartin puutarhasta), ja nyt ne ovat kukassa. Pinkit, siniset ja valkoiset lemmikit ovat aika ihastuttavia samassa penkissä. Jos jossain on lemmikkien valtakunta, niin lipun värit saadaan varmaan tuosta. Nyt kun tuo värikimara on mahdollinen, niin yksi kesän projekteista on lemmikkien valtakunta -penkki. Keltaiset lemmikit saavat tässä vaiheessa hakea kansalaisuutta muualta.





Muita projekteja? Ajattelin muurata kivipenkin, saattaa alkuun elävän pajumajan, poistaa/siirtää kaikki piikikkäimmät ruusut kulkuväyliltä (liikaa työtapaturmia), lisätä kasvimateriaalia perennoista ja pensaista, hakea lisää männynkuorikatetta, kiivetä Kilimanjarolle, onnistua mongolialaisen jättiauringonkukan kanssa, perustaa hallituksen, merkata kaikki työkalut fluorivärein, hävittää japanintattaren viimeisenkin juurakon, tehdä paju-urut, veistää veneen hemlokista ja tehdä sen oksista hameen...







79 views

©2020 by

Mari Mörö / Vapaasti versoo 

www.marimoro.fi