Loman olisi saattanut viettää kevyemmissäkin merkeissä kuin kiveystä naputellessa. 30 asteen helteessä se on melko tukalaa puuhaa, joten urakka on edennyt lähinnä öiseen aikaan.
Huolestuneena tuli seurattua Kanadan ja Brittiläisen Kolumbian tappohelteitä ja tulipaloja, ystävillä on ollut siellä lievästi sanottuna tukalat oltavat ja vitsit vähissä. Butchartin puutarha piti sulkeakin. Kotimaan 32.3. tuntuu siis vaatimattomalta lukemalta sen rinnalla, että kyseisessä territoriossa mitattiin 49.6. astetta.
Reilun kilometrin päästä jo osittain romahtaneen autiotalon navetasta löytyi satamäärin ikivanhoja tiiliä - kaikki taatusti erilaisia. (Tällä kertaa ei autosta mennyt iskunvaimentimet, kuten kolmesta aikaisemmasta kotterosta - kivien kanssa joskus taannoin.) Keväällä puretusta oman murjun vuolukiviuunihirvityksestä sai myös uskomattoman paljon materiaalia. (Tontut ovat järkyttyneitä, sillä niiden vanha makuupaikka uuninpankolla on pienentynyt. Heistä Isohiisi jopa uhkaili, ettei tule talveksi enää tänne ollenkaan.) Koska tontut ovat erittäin uteliaita, niin ovat ne käyneet tiirailemassa kiviurakkaa, sillä kivituhkakasassa oli aivan selvästi tossun jälkiä. Kesäöisin ne liikkuvat ja todennäköisesti ovat vilkuilleet jonkin alppiruusun tai malvojen takaa, että mitä täällä oikein tehdään kun kalke käy, ja kottikärryjä riepotellaan yötä myöten.
Kiveystä on nyt valmiina noin 15 neliötä ja tavoitteena on, että elokuun loppuun mennessä 30 neliötä on valmiina. Kivituhkaa, sepeliä ja kuplavettä on kulunut melkoiset määrät, ja vain yksi pieni nilkan nyrjähtäminen, joten voiton puolelle tämä maaninen meno taas kääntyy. Kiveys pitää kuulemma tehdä niin, että rollaattorilla kulkeminen ei tuota ongelmia, sanoi eräs ystävä. Aivan vielä en tarvitse sellaista, mutta tämän viirupäinen urakka kyllä saattaa edesauttaa muidenkin apuvälineiden hankintaa.
Toissayönä kun tulin uimasta, niin huomasin valkoisen harakankellon (Campanula patula, ks. kuva alla) rantaniityllä. Näitä näkee aina silloin tällöin, mutta ei nyt edes joka kesä. (Siitä huolimatta, että vastapäinen pelto kasvaa tänä kesänä lähinnä harakankelloa.) Kellokukkainventaario pitäisi tehdä, siis oikein kameran kanssa. Valkoinen ukonkello (Campanula latifolia) on komea ilmestys, ja leviää vaivihkaa. Se tekee siemeniä samaan tahtiin kuin sormustinkukat, joten jälkeläisiä riittää.
Jos olisi energiaa ja ennen aikaa, niin pitäisi tehdä kesäaikaan nature diarya. Tämän kirjan pitäisi olla jokaisen puutarhurin hyllyssä. Siitä on otettu suuret määrät painoksia, ja minullakin se on jossain. Teos innoittaa taiteilijoita vielä tänäkin päivänä, tässä yksi kiehtovimmista. Richard Bellillä on kiinnostava blogi, josta löytyy piirroksia puutarhoista ja luonnosta (ja kylläkaikesta muustakin). Hänen piirrosvetoinen, nature sketch book -aiheinen blogi on pyörinyt vuodesta 1998 ja paras minkä olen verkosta löytänyt. Blogista löytyy uskomaton määrä piirustuksia aiheesta kuin aiheesta, myös kasveista ja linnuista ja tietysti Yorkshiren maisemista.
Helteiden takia on kasteluletkua saanut roikottaa kyllästymiseen asti, siis muuallakin kuin kiveyksen äärellä. En muista järviveden olleen näin lämmintä näiden 24 vuoden aikana, sen aikaa olen Saarijärven rannalla olen pitänyt majaa. Rannassa on kantarellikasvusto, ja tänä kesänä sitäkin pitää kastella aamuin illoin. Ehkä viiden neliön alalta saa sieniä ämpärillisen, joten kyllä sillä alkuun pääsee.
Keväällä laitoin itämään ginsengin (Panax ginseng), siemeniä, ja itiväthän ne. Yrttiguru ja suuri rakkauteni Bertalan Galambosi on kokeillut amerikanginsengin kasvattamista taannoin Mikkelissä, ja hänen kokemuksiaan on luettavissa täältä. "Viljelyyn aiheuttaa ongelmia se, että siemenet on tuotava ulkomailta, kasvustolle on rakennettava varjostus, kasvitaudit kiusaavat, juurisatoa saadaan vähän ja suuri osa siitä näyttää huonolta." No, enpä haaveile kaupallisesta kasvattamisesta, kunhan kokeilen. Siemenet itivät kyllä ihmeen helposti eli kymmenestä peräti kahdeksan.
Seuraava päivitys on sitten omistettu sitten valkkareille eli valeunikoille.
Comments