Tämä päivitys on omistettu akileijoille. Niitä on pitkin poikin pihaa - satamäärin. Lehtoakileijan voimaa eivät jalommat akileijat uhkaa, ja yhdessä ne tekevät toisinaan mitä oudoimpia jälkeläisiä. Kun kesäiltana kävelee akileijapaljouden keskellä, puutarhan syvin olemus on käsillä, etenkin kun laukat, kurjenpolvet ja idänunikot ovat villiintyneet akileijojen tapaan.
Ensin kukkii lapinakileija (A. 'Olympia'), ja sen jälkeen japaninakileija (A. flabellata). Loput pyrähtävät kukkaan sitten yhdessä humauksessa, enkä millään ehdi kuvata kaikkia, vaikka kuinka yritän. Puutarhassa on sen verran ruuhkaa, että moni akileija ajautuu jopa paitsioon.
Erikoislajikkeet tuppaavat jäämään lyhytikäisiksi, joten esimerkiksi tummanpuhuva dahurianakileija (A. viridiflora) ja osa kanadanakikeijoista (A. canadense) näyttävät kadonneen. Viime vuonna kanadanakileijoja oli parisenkymmentä, nyt nippa nappa yksi kukkii. Keltaisia akileijoja on yleensä aika vähän, vielä en ole nähnyt yhden yhtä. Toisaalta ne saattavat tupsahtaa yllättäen jostain muualta kun sieltä, missä ne on viimeksi nähnyt.
Walesista aikoinaan tilaamani erikoisuudet ovat osittain vielä elossa, mutta niiden kotitarha koki karun kohtalon. Carrie Touchwoodin taimisto on lopettanut siementen myynnin ja ylipäätään akileijojen kasvatuksen, tässä tietoa lisää: http://www.touchwoodplants.co.uk/Home.htm
Carrien valikoimiin kuului parhaimmillaan lähes sata akileijaa.
Ehdin tilata sieltä aikoinaan (siemeninä) monia erikoisuuksia, ja sain ne kasvamaan ilman vaikeuksia. Etenkin kerrotut hienot pom pom -akileijat menestyvät edelleen täällä.
Chelsen Flower Shown antimia on ollut ikävä, eikä virtuaalivisiitti korvannut paikan päällä raakkumista. Sieltä olen ostanut useiden akileijaerikoisuuksien siemeniä, kuten osavaltioiden mukaan nimettyjä akileijoja (Swan Series, näitä myy myös mm Jelitto.) Jotkut osavaltiokukkaset kasvoivat aivan uskomattomiin mittoihin, ja näitä erikoisuuksia kuvasin vanhaan blogiin. Kerran kukittuaan ne sitten katosivat.
Yleiseksi ongelmaksi on monelle tullut akileijoja vaivaava ruoste, ja se on tuttu tässäkin pihassa. Oranssit laikut eivät ole kauniita, ja tänä vuonna täplät ilmaantuivat jo alkukesästä. Toisinaan ruostetta ei ole lainkaan. Ruoste ei ole niin kohtalokas kuin Carrien tarhann tuhonnut Peronospora sp. (downy mildew), joka on vakava ja helposti leviävä hometauti.
Juhannusta kohti mennään. Uusi kasvihuone kiveyksineen alkaa olla valmis, enää ehkä 50 kiveä/tiiltä paikoilleen. Juhannusaattona on avajaiset, joten pitää tässä hiukan pinnistellä.
On tullut kyselyjä, onko Mörönperä auki 20.6. Portit pidetään kiinni, kiitos koronan. Tämän paikan kasveja ja tarinoita on kuvattu kohtalaisen paljon kirjoihini, joten niitä voi lukea jos siltä tuntuu
Comments