Kuljeskelin yhden illan kameran kanssa ja yritin kuvata niin monta akileijaa kuin vain ehdin, ja yhden naisen akileijaklubin ainaisjäsenelle tämä mieleinen velvollisuus lankeaa luonnostaan. Blogin kukkaset on kuvattu yhteen putkeen 23.6., eikä tällaista akileijavyöryä ole vielä ennen ollut. Aina jostain pilkistää uusi ja erilainen kukkanen, kaikki eivät ole vielä kukassa.
Vyöry alkaa ovensuusta - kolmen ulko-oven - ja kulkuväylillä rehottaa jos minkälaista akileijaa. En henno kitkeä niitä, sillä niistä voi tulla mitä vain. Nämä monisukuiset ja kaikenkirjavat kukkaset ovat levittäytyneet kaikkialle ja poikani arvioi, että kukassa on tällä hetkellä ehkä 500 akileijaa, mutta laskeminen on mahdotonta. Ne ovat hiipineet kukkapenkeistä sinnekin, missä ei luulisi kuin voikukkien ja siankärsämön menestyvän, kuten kanalan kulmille, aitan taakse ja ojaan.
En muista aikaisemmin, että juhannuksena olisivat kukassa akileijojen lisäksi vielä tulppaanit ja monivuotiset unikot.
Eilen illalla sateen hellittäessä bongasin noin 50 erilaista akileijaa, kuvattavaa riittää vielä vaikka kuinka. Olen haalinut akileijoja sieltä täältä noin 30 vuotta, ja sekä lajeja ja lajikkeita on ollut kokeilussa enemmän kuin kehtaan kertoa. Suurimman osan olen kasvattanut siemenistä, ja osa nirsoimmista tapauksista on kukkinut kerran ja kadonnut.
Akileijat risteytyvät keskenään, ja siksi niiden kummalliset värivariaatiot ja muodot jaksavat hämmästyttää aina vaan. Kerrotut ja kannuksettomat akileijat tuottavat yhdessä melko kuvauksellisia jälkeläisiä, samoin oikein pitkillä kannuksilla varustetut tapaukset. Monet pitkälle jalostetut ovat ikävä yleensä lyhytikäisiä, kuten vaikka dahurianakileija (Aguilegia viridflora. Sitten on nukke- ja hentoakileijat, kivikko-, kääpiö ja kanadanakileijat... Entä missä on sysiakileija? Kirjanpitooni on päätynyt 60 lajiketta/lajia, ja lisää tulee.
Akileijaa muuten pidettiin ennen vanhaan oikein salonkikelpoisena hautakukkana, kirjallisuudessa on kuvauksia tästä, kuten vaikka Heikan Jussin päiväkirjoissa. Vanhoilla hautausmailla näkee yhä perinteistä lehtoakileijaa (A. vulgaris), sillä se pärjää myös varjoisissa kolkissa.
Tässä akieijassa (kuva ylhäällä) on samat värit kuin lapinakileijassa (A. 'Olympia). Kukkanen oli karannut kanalan taakse kasvamaan, ja sekin on sukupuultaan kirjava.
Melko eksoottinen tapaus Carrie Thomasilta.
Yläkuvan kerrottu keltapinkki akileija lienee kuluvan kesän erikoisin yksilö, ja kasvatettu siemenestä (Jelitto). Siemensekoitus oli nimeltään 'Alchemist Mix', se on näköjään poistunut valikoimista. Jelitto myy myös ns. osavaltioakileijoja, jotka ovat erittäin suurikukkaisia ja suorastaan uhmaavat fysiikan lakeja. Niitä toin aikoinaan Chelseasta, joissa jenkkifirman siemeniä myytiin kuin siimaa. Alaskan, Vermontin, Floridan ja Virginian nimikkokukkaset kukkivat parina kesänä, sitten ne katosivat. (Vanhassa blogissa niistä oli juttua ja kuvia, nämä akileijat olivat lyhytikäisiä.)
Valkoisissa akileijoissa on niissäkin vaihtelua, ja alemman kuvan kannukseton (clematis-like) otus on oikeastaan limen värinen A. x hybida 'Green Apples'. Väriä on sitten siirtynyt lehtoakileijoihin, sillä joidenkin valkoisten kukkasten terälehtien kärjissä on vihreitä täpliä.
Miljoonan hyttysen seurassa tehty akileijakierros päättyi punapähkinäpensaan alle.
Rentoa ja rauhallista juhannusta kaikille!
コメント