Hyvää ystävänpäivää kaikille! Tapaamisia saati kokoontumisajoja ei uskalla laatia eikä suunnitella. Poikkeuksellisina aikoina on puutarhojen merkitys vaihteeksi korostunut, mikä ei harmita lainkaan. Ilman puutarhureita ei olisi puutarhojakaan ja siinä missä puoli maailmaa vaikuttaa olevan tukkanuottasilla, näissä porukoissa ollaan onneksi vain kukkanuottasilla.
Valentinen päivävä 14.2. on pitänyt kylvää tuoksuherneet, ja näin neuvotaan monissa ruotsalaisissa puutarhakirjoissakin. Britit vaalivat tätä perinnettä edelleen, elleivät sitten ole kylväneet jo syksyllä, mikä olisi meillä sulaa hulluutta. Ystävänpäivän kunniaksi laitoin muutaman lajikkeen itämään, ja latvomaan pääsee sitten viimeistään päääsiäisenä.
Aika hyvä valikoima on täällä eli noin sata erilaista Lathyrus odorata -lajiketta.
Kylvöt saa siis aloittaa, sillä ensimmäiset muurahaiset ovat kömpineet jo viherhuoneeseen ja kun palasin eilen myöhään kotiin huomasin, että pikku hiljaa ihmiset hennovat luopua jouluvaloistaan. Ei, en ollut rikkomassa koronasääntöjä vaan öisellä hiihtoretkellä, eikä tuttuja valorimpsuja juuri enää näkynyt. Helmikuinen kuutamohiihto Saimaalla on ylittämättömin riemu tähän aikaan vuodesta; helmipöllöt (Aegolius funereus) puputtavat jo ja jollei muutamia moottorikelkkailijoita lasketa mukaan, rauhallista on.
Meno keikahtanut liioittelun puolelle ja vain ehkä kolmen puutarhaorjan avustuksella saan kylvetyksi kaikki siemenet, ja se on kasvien kanssa joka tapauksessa se helpoin osuus. Mitä olen mahtanut marraskuussa oikein ajatella, kun aloin laatia siemenvetoista joulukalenteria? Luulinko tosiaan, että esimerkiksi Hawaiian Baby Woodrose (Argyreia nervosa) eli suomeksi ruusunorsukierto olisi tarpeen? Tämän päivänsinen serkun siemeniä klikkautui vahingossa 100 kappaletta, vaikka luulin tilanneeni vain kymmenesosan siitä - hinta oli kuitenkin sama. Kasvi kasvaa luonnnostaan mm. Havaijilla ja Intian niemimaalla, ja se on paikoitellen samanlainen riesa niin kuin kotimainen karhunköynnös eli elämänlanka. Pyskonautit tai arkisemmin shamaanit ovat käyttäneet kasvin siemeniä trippailuun, mutta minua kiinnostaa lähinnä sen esteettiset ominaisuudet. Japanilaiset ovat kehittäneet kiertokasveista hienoja, raidallisia lajikkeita ja vaikka ne eivät ole enää suurta huutoa kuten joskus olivat, niin kokeilla niitäkin pitää.
Moni on varmaan törmännyt macajauheeseen, ja superfoodismin aikana sitä myydään jo ruokakaupoissakin. Andienkrassia (Lepidium meyenii) kutsutaan perulaiseksi ginsengiksi, ja sitä ihmettelivät aikoinaan espanjalaiset konkistadoritkin. Eräs ystäväni Vancouverinsaarella on tätä kasvattanut ja sanoi, että ei sen kanssa ollut ongelmia ja että puutarhatontut ryhtyivät kitkemään, kun saivat sitä iltateehensä. Pienen lantun näköinen, ristikukkaisiin kuuluva ja ikuisen nuoruuden & terveyden takaava juurikasvi kuuluu siis kokeiltavien uutuuksien joukkoon ja vaikka sen terveysvaikutukset eivät ehkä hakkaa mustikkan, nokkosen, mahlan, kuusenkerkkien ynnä muiden ilmaisten kotimaisten superfoodien sakkia, niin onhan sitä nyt kokeiltava. Kyseisen kasvin viljelyohjeita löytyy Suomalaisen yrttiauktoriteetin eli Bertalan Galambosin kirjasta Yrttiruutujen äärellä (2020), joka on muuten hankkimisen arvoinen teos. Virtuaalihalaukset Pertsalle!
Kiinanginsengjuuri (Panax ginseng) tulikin jo mainituksi, ja sen siemeniä oli kalenterissa myös. Ginsengistä puhuttaessa tarkoitetaan yleensä Kiinassa kasvaa tätä, vaikka kasvista on olemassa myös kaksi muuta lajia, joista toinen (P. quinqfolous) on kotoisin Pohjois-Amerikan itäosista. Kasvin maineen innoittamana tämän yrtin kasvattamisesta innostuttiin Suomessa 1990-luvulla, mutta viljelijät eivät onnistuneet ja suoranaisia pettymyksiäkin koettiin. Sain pienen erän niitä eräältä harrastajalta, joka puolestaan on ne salakuljettanut jostain ennen koronaa. Bertalanin kirjassa on ohjeet myös tämän ihmeyrtin kokeiluun. Kukapa ei haluaisi puhkua energiaa, parantaa muistiaan, keskittymiskykyään ja älyllistä kapasiteettiaan? Muiden adoptogeenien tapaan kasvi parantaa myös stressinsietokykyä, ja koronan aikaan on kysyntä kasvanut kaikkialla. Kokeilemaan siis!
Sitten on vielä rohtosammakonputki (Gotu kola), johon joku on saattanut törmätä jossain trendikkäässä smoothiebaarissa tai luontaistuotekaupan pillerihyllyllä. Moninaiset ovat tämänkin Aasiasta kotoisin olevan ihmeyrtin vaikutukset aina haavanhoidosta muistinparantamiseen unohtamatta luonnonkosmetiikkaa ja väitettyjä anti age -vaikutuksia. (Ja peräpukamien hoitoa, kertoo kiinalaista lääketiedettä esittelevä verkkosivusto.) Oli niin tai näin, niin joulukalenterista löytyneitä siemeniä kokeillaan siis ja yritetään saada itämään. Erään kasvattajan mukaan parasta olisi tuikata rohtosammakonputken siemenet riisipeltoon, mutta mistä sen nyt tähän hätään saa. Sain sentään eilen kaksi aurinkoa!
Comments