Oman kirjan myöhästymisestä en jaksa hermostua. Sen sijaan iloitsen Bertalan Galambosin uutuuteoksesta, jota on odotettu taatusti pitempään ja hartaammin kuin omaa tekelettäni.
Yrttiasiantuntemusta ja kasvattajan kokemusta ei Suomessa ole hukattavaksi. Bertalan tai Pertsa, millä nimellä hänet tunnetaan kaikkialla Suomen puutarhapiireissä, on tutkinut yrttejä kenties laajemmin ja monipuolisemmin kuin kukaan muu. Tutkimustyö on ulottunut muuallekin kuin nyt jo lakkautetun Karilan koeaseman pelloille, eikä kirjallinen tuotanto ole suinkaan yhden kirjan varassa. Tässä linkki: https://luomu.fi/tietoverkko/yrttien-luomuviljely/
On minulla tässä kirjassa kyllä oma lehmä ojossa sikäli, että olen oppinut ja saanut Pertsalta paljon ja kuullut monen monta tarinaa. Ilokseni huomasin, että monet noista tarinoista ovat päässeet kirjaan. Lapsuus ja nuoruus Unkarissa on säilötty aistivoimaisen ja rennolla tyylillä. Mies jos kuka osaa kertoa jutun niin, että kaikki pysyvät hereillä. Ja puutarhakirja kaipaa aina tarinoita, ja tässä niitä on. Kiitos, Bertalan!
Mukana on muutamia tuttuja yrttejä, sellaisia kuten vaikka pohjanruusunjuuri (Rhodiola rosea) on tietysti mukan, (Lepidium meyenii) tai amerikanginsengjuurta, vaikka niitä on luontaistuotekaupassa ehkä nähnyt. Ohjeet ovat selkeitä ja jokaista kasvia sivutaan kulttuurihistorian, henkevän anekdootin tai omaleimaisen muiston ryydittämänä. Tietoa tulee ja kokeilunhalu kasvaa, kuten hyvää puutarhakirjaa lukiessa kuuluukin.
Pohjanruusujuuri (Rhodiola rosea)
Bertalanilta olen saanut omaan pihaani mm. rohtosuoputken eli mestarijuuren (Peucedanum ostruthium), jota tapaa puutarhoissa todella harvoin. Niin ikään punakukkainen jättikarhunputki (Angelica gigas) ja karhunjuuri (Meum athamanticum) päätyivät tänne, kiitos häneltä saatujen siemenien. Tuota jälkimmäistä yrttiä käytän paljon, sillä se korvaa tillin, sellerin ja persiljan - siinä kun on nuo kaikki maut. Karhunjuuren siemeniä olen jakanut yhtä auliisti kuin Pertsa.
Tässä kuva rohtosuoputkesta eli mestarijuuresta (Peucedanum ostruthium). Se on todella kookas ilmestys.
Karhunputki (Angelica gigas)
Karhunjuuri (Meum athamanticum)
Entä oletteko kuulleet kumivoikukasta (Taraxacum kok-saghyz)? tarina. Tätä kautsupitoista yrttiä havahduttiin kasvattamaan itänaapurissa, kun sota sotki raakakumin tuonnin. Kasvin viljely pääsi viisivuotisuunnitelmiin, ja tutkimuksia tehtiin Siperiaa myöten. Vuonna 1942 Ukrainassa sitä viljeltiin uskomattomat määrät: 330 00o hehtaaria. Suomessakin kumivoikukkaa on kokeiltu, mutta tulokset eivät olleet rohkaisevia. Vaikka laatu ei juuri poikkea kumipuusta, nousevat kustannukset hehtaaria kohden lähes pilviin. Rauhan aikana se ei kannata. Entä miten käy tulevaisuudessa? Mahdetaanko autonkumit valmistaa tästä kasvista, jos sen juurten kautsupitoisuutta kehitetään? Tutkimustyö jatkuu Japanissa, kertoo kirja. Ja kyllä se olisi omavaraisuuden huippu, jos voisi kasvattaa kumisaappaiden raaka-ainetta omassa pellossa...
Entä mikä mahtaa olla kotimaisten uutuusyrttien kaupallisen viljelyn tulevaisuus, sitä ei tiedä meistä kukaan. Mutta kotitarhuri saa tästä ilahduttavan kuvavetoisesta kirjasta viihdyttävän tietopaketin noin neljänkymmenen ei niin tutun yrtin kokeiluun.
Kas tässä muuten oiva kirja äitienpäiväksi!
Bertalan Galamosi: Yrttiruutujen äärellä, Minerva 2020
Comentarios