• Mari Moro

Viiden tähden puutarha

Kesän viimeinen puutarhavierailu osui kelien puolesta viimeiseen, todella kesäiseen päivään. Lapualla pidetyn yleisötilaisuuden jälkeen sain pari kutsua yksityispihoihin, ja niistä en ole koskaan kieltäytynyt, ja ne molemmat ovat tarinan arvoisia.

Kuortaneentien varrella Lapualla sijaitseva Tieahon puutarha on tuttu Avoimista Puutarhoista, ja tänänkin vuonna sen näkivät sadat ihmiset. En yhtään ihmettele, miksi sinne oli suoranainen jono ja läheinen maantien varsi ruuhkautui. Aika harvoin näkee yksityispihassa niin kiinnostavaa ja monimuotoista puuvartisten kokoelmaa, vaikka puutarhaan mahtuu kyllä suuret määrät perennojakin sekä soma vesiaihe lumpeineen. Puista sen verran, että pelkästään pihtoja oli pyörryttävät määrät.

Suomen suurinta jättigunneraa (Gunnera manicata) on etsitty monissa ohjelmissa kissojen ja koirien kanssa, ja nyt on hyvä ehdokas. Tieahojen puutarhan valioyksilö on yli 170-senttinen, ja suurimman lehden läpimitta 110-senttiä. Kasvi talvehtii ulkona, vaikka karttojen mukaan ollaan nelosvyöhykkeellä, ja vitonen on aivan kivenheiton päässä. Kasvuvyöhykekartat ovat suuntaa antavia, mutta aika usein on joutunut äimistelemään niiden venyvyyttä.

Kiitos siis puutarhan mikroilmaston, Tieahojen puutarhassa menestyy muun muassa ei kovin Suomessa tavattava ja arka lakkipuu (Cladrastis kentukea), ja se on ehtinyt kasvaa jo puun mittoihin. Hernekasveihin kuulu lakkipuu menestyy yleensä vyöhykkeillä I ja II, joten todellinen harvinaisuus on kyseessä. Koska ollaan Lapualla niin kyselin varovasti, mahtaako Martti tietää, mihin puuta on käytetty rapakon takana. Siitä on nimittäin tehty kiväärin periä. Kuvasin lakkipuun verkon takaa, sillä koira vartioi aitausta ja olen jänishousu.

Arboretumin valikoima teki kyllä vaikutuksen. Kaikkia puita eivät ole asiantuntijatkaan tunnistaneet, ja sama pätee pensaisiin. Esimerkiksi muutaman mysteerinäsiän (Daphne mysterica) ja sorvarinpensaan (Euonymus mysterica) edessä ovat kasvialan auktoriteetitkin nostaneet kätensä pystyyn. Ei ihme, että sellaiset gurut kuin Pentti Alanko ja Arno Kasvi ovat käyneet täällä useamman kerran. (Ensin mainittu on tuolta alueelta myös kotoisin, kuulin.)

Isolehtikatsuraa (Cercidiphyllum magnificum) ei näe kovin usein.

Monia erikoisempia kärhöjä (Clematis) kiemurteli siellä täällä.


Syksyisillä vierailuilla on yleensä se ilahduttava riski, että mukaan "tarttuu" siemeniä. Tämä reissu ei tehnyt poikkeusta, ja luvan kanssa napsin sitten mm. eri näsiöiden ja jalkalehden erikoislajikkeen ja jouluruusun siemeniä. Valeunikostakin lähti kokeiluun valkoinen, hieman tuntemattomampi lajike.

Syreenejä kasvaa puutarhassa kymmenittäin, ja sain muutaman taimen mukaan. Paikalla on ehdottomasti päästävä käymään alkukesästä ja nähtävä syreenien loisto, joten sinne on aikomus suunnata ensi vuonna. Kiitokset Tieahon pariskunnalle monituntiseksi venähtäneesta puutarhaesittelystä ja kahvittelusta ja ennen kaikkea hauskoista kasvitarinoista. Puutarha ja arboretum (ynnä tarinat!) ansaitsevat kaikki viisi tähteä!


En muuten ymmärtänyt pelätä edes irlanninsusikoiraa, joka on oikeasti ihan leppoisa tapaus. Koirakammoni on syntynyt jo kauan aikaa sitten ja kun edellisen kerran olin koiran kanssa tekemisissä, niin chihuahua puraisi ennen kuin ehdin edes huomata tuon rottaa pienemmän olennon. Koira puri niin kovaa, että veri tahri farkut ja purema oli todella kipeä. Omistajan mielestä koiralla on "jännä luonne", muuta siitä huolimatta tämä "kivaluonteinen ihanuus" sai lopetuspiikin ennen kolmevuotispäiväänsä. (Koirapsykiatrin suosituksesta.) Kuvan koira ei liity puremistapaukseen!

Kotiin päästyä olikin pidettävä muutama kylvö- ja istutuspäivä, sillä tuliaistaimien lisäksi piti istuttaa myös kevätsipulit. Sitten kylvin kaurajuuren (Tragopogon porrifolius) ja mustajuuren (Scorzonera hispanica) siemeniä, ja istutin vielä takariviin maa-artisokkaa (Helianthus tuberosus). Pari vuotta on yksi maapala (4 m x 15 m), ja kasa hevosen lantaa levänneet pressun alla, ja nyt oli aika kääntää se manuaalisesti. Olo on jälleen ponteva kuin uudisraivaajalla, ja pressu on siirretty jo odottamaan seuraavan paikan tekeytymistä. Tämä on laiskan ihmisen tapa muokata maata.






88 views
 
  • Facebook
  • Instagram

©2020 by

Mari Mörö / Vapaasti versoo 

www.marimoro.fi