Valoa ja järjestystä



“Gardening is an exercise in ­optimism. Sometimes, it is a triumph of hope over experience.” Marina Schinz

Puutarhurin ei tarvitse sovitella päälleen selostajan takkia kertoakseen, miksi heiluu käpälät mullassa aamusta iltaan. Koronan jälkeinen lievä epäusko ja naapurimaan mielipuoliset kuviot voi unohtaa multaa taputellessaan ja on lupa lumoutua kaikesta siitä, mitä puutarha tarjoilee. Siellä ei ole mitään liikaa eikä turhaa ja mikä oleellisinta: asioilla on järjestys ja dramaturgia. Juhannusruusu ei kuki samaan aikaan narsissien kanssa, eikä uusia perunoita saa ulkosalta ennen kuin kielo on kukkinut. Juuri tämä asioiden järjestys tyynnyttää: tarvitaan kasvurauhaa eli aikaa, ja se kulkee vain yhteen suuntaan.

Tuli tässä piipahdettua toissaviikonloppuna pohjoisen Suomen puutarhamessuilla, ja siellä olikin hyvä meininkin ja taimiakin myytävänä, ja sekä Tommolan että Särkän taimia oli myytävänä. Matkustin paikan päälle junalle pitämään pienen puheenvuoron, ja paluumatkalla saikin sitten suotta kasveja ravintolavaunussa, itsekin siinä saattoi seurana ottaa kupin kahvia. Nuojuan yrttitilalla on myös kiinnostava uutuus: katkerokasveihin kuuluva Swertia eli viirutähtiö. Oulun puutarhaseuran tiskiltä nappasin mukaan tuoksuakieijan (Aquilegia fragrance) ja muutamia muita tuliaisia.


Kotosalla jatkuvat kylvöt, ja muiden puuhien ohessa kiveyksen teko. Ja kun purkutaloja ja materiaalia tuntuu koko ajan löytyvän lisää ja materiaalia suorastaan tyrkytetään, niin en voi lopettaa tämäkään vuonna ennen ensilumia… Nyt on valmiina 65 neliötä, tämä kuva on otettu viime heinäkuussa.


Ruokaa tulee nyt kasvatettua enemmän kuin aikaisemmin, siis ihan perusjuttuja. Kokeiluja silti mukana myös, ja esimerkiksi Japanista kotoisin oleva wasabi saa makuhermoni hyrräämään. Wasabista on tullut sushin myötä tuttu, vaikka suurin osa vihreästä tahnasta onkin värjättyä piparjuurta - siis muuallakin kuin Suomessa. Kasvatus onnistuu myös Japanin ulkopuolella, ja yksi wasabifarmi kasvaa Sointulan saarella Kanadassa. (Jossa olen käynyt joskus kuutisen vuotta sitten, vanhassa blogissa oli juttuakin sieltä.) Tätä arvokasta kasvia on melko vaikea kasvattaa, vaan nyt on minullakin yksi taimi. Sen pitäisi saada kasvaa virtaavan puron äärellä sorapitoisessa maassa vuoristossa äkkiäkös sellaisen järjestää…


Viikonloppuna pidetään messut Keski-Suomessa eli Viitasaarella, ja olen sinne itsekin menossa kertomaan puutarhurin nikseistä – niitä ei voi olla koskaan liikaa. matkan varrella on sitten Viherlandia, ja sieltä tarttunee mukaan jotain.




104 views0 comments

Recent Posts

See All