• Mari Moro

Siemenkalenteria virittämässä


Marraskuussa saa aika harvoin kuvata kukkivaa tulikukkaa (Verbascum), vaan nyt on sekin ihme tapahtunut. Kuvan ´Snow Maiden´ tosiaan kukki vielä kymmenen päivää sitten. Sen siemeniä on tallessa, joten niitä lähtee Ystävänpäivän siemenkirjeissä. Luotettavan ja vahvan loppukesän perennan siitä saa, ja se on hieno taustakasvi (1,5 m.) ja sopii vaatimattomaankin kasvupaikkaan.


Myrsky ajoi torstaina vihdoin sisätiloihin, ja tuuli katkoi puita kylätielle. Noin viiden tunnin sähkökatkos ei tuntunut missään, sillä jokaisella maalla asuvalla on otsalamput ja pattereita, ja tähän vuodenaikaan tietysti kynttilöitä. Lumen puuttuessa on todella pimeää, sillä kaupungin valot eivät tänne näy.


Vihertumpun joulukalenterille tuli yllättävä ja kannustava varaslähtö, kun sain nenäliinapuun (Davidia) siemeniä Arjalta. Kiitos vielä! Kuka olisi uskonut, että kun tuon puun siemeniä ei eurooppalaisista siemenfirmoista pahemmin saa, niin Mikkelin torikahvilassa onnistaa! Siemenet ovat peräisin Hollannista, jossa Arja oli työharjoittelussa, ja siellä kukoisti satavuotias yksilö. Nyt ei tarvitse odottaa kuin ehkä 18 kuukautta, niin ehkä onnistaa.

Perjantaina tuli sitten postitse lähetys rapakon takaa, tosin vain yksi ainoa pähkinä, jossa pitäisi olla 10 siementä. Ensin sanottiin, että ei siemeniä ole, vaan sitten löytyikin. Idätysohje on pitkä, puolisen sivua. Joten jos yksikin näistä itää, niin lupaan tarjota kakkukahvit kaikille halukkaille paikallisessa torikahvilassa.

Siemenralli jatkui koko viikon, kalenterissa kun saa olla haastetta. Martti Nurmosta perjantaina, ja lupasi postittaa muutamia kalenterin lisäosia. Hänen puutarhastaan (ja mm. gunneroista) avauduin täällä syyskuussa. (Hän ei asu Lapualla vaan Nurmossa, siinä ihan Lapuan kyljessä Kuortaneentiellä.) Sieltä on tulossa himalajanjättililjan (Cardiocrinum giganteum) siemeniä, joten nyt tulee kyllä jännä kalenteri. Ja mikä parasta, näiden siementen kanssa se kestää muutamia vuosia, ei 24 päivää. Hän kehotti soittamaan Arno Kasville nenäliinapuun tiimoilta, ja ehkä uskallankin niin tehdä.



Turusta tuli mieleen sikäläinen aprillipila ehkä viiden vuoden takaa. Siellä ilmoitettiin aikeista istuttaa 2000 kappaletta ko. kasvia Aurajoen rantaan. Asia ei ehkä aukene niille, jotka eivät harrasta puutarhaa, sillä himalajanjättililja on yksi harvinaisimmista ja hankalimmista perennoista, joita voi kukaan meillä kasvattaa.


Kuovinkukista (Sisyrincium) on rohkaisevia kokemuksia, sillä ne ovat helppoja ja jotenkin herkän uljaita pikkuiiriksiä. Ne sopivat kivikkoon, joten yksi uutuus (Sisyrincium depauperatum) kuuluu kalenteriin ilman muuta. Sitten on mielenkiintoisia valeunikoita (Meconopsis) tullut taas muutamien siemenfirmojen katalogeihin, enkä malttanut olla täydentämättä kärsimyskukkakokoelmaa (Passiflora).

Lista kaikista kalenterin siemenistä blogissa sitten ensi viikolla, vielä tulee täydennystä.


Marraskuinen hämärä saa sitten myös paheiden pariin, ja ensimmäisen konvehtirasian yläkerta on syöty. Paradise on pilattu muutama vuosi sitten ja täytteet maistuvat eltaantuneelta kynnysmatolta, kun raaka-aineet (pähkinät ja mantelit) korvattu ties millä makeistehtaalta löytyneillä korvikkeilla. Edes hiiri ei niihin koske pilattuihin konvehteihin, siellä häämöttää loukku koskemattomana. Ne järsivät mieluummin sähköjohtoja ja vanhojen luistimien superlonipehmusteita, enkä yhtään ihmettele miksi. Kunhan eivät koske siemenkalenteriini, raja menee siinä.


17 views
 
  • Facebook
  • Instagram

©2020 by

Mari Mörö / Vapaasti versoo 

www.marimoro.fi