top of page

Raparperinlehti päässä


Viimeiset esikot kukkivat. Nesteytys auttaa niitä pitämään ryhtinsä, mutta lujilla nekin tässä porotuksessa ovat. Ei ole aikaisempaa kokemusta toukotöistä 30 asteen helteessä minullakaan. Eikä siitä, että puutarha asukkaineen muistuttaa isoa lähtöselvitystä, jossa kaikki elollinen aikoo hypätä koneeseen samaan aikaan.


Lemmikeillä (Myosotis sylvatica) ei ole hätää: vaaleansinisiä täpliä on runsaasti siellä täällä, ja ne ovat sopeutuvaisia ja tyytyvät vähään. Sepeli kelpaa kasvualustaksi, seuraksi melkein mikä tai kuka tahansa. Forget-me-not. Sen lempeys saa keijut likkeelle, tarkalleen sanottuna aamuviideltä tai puoliltaöin.

Märkä kaalinlehti päälaella viilentää kummasti, sanovat. Mutta ei ole vielä tämän satokauden kaalit niin suuria, että niistä olisi viilentämään kuin ehkä kissan päätä. Raparperin lehti saa ajaa saman asian, ja niissä on jopa valinnanvaraa. Punertavaruotinen 'Victoria' on parempi kaupunkireissulla, kun taas maatiaislajike välttää kotioloissa. Tuuperruttavan kitkemisurakan jälkeen makaan märkä lehti ohimoilla. Tunnelmaan sopii Wodehousen tuotanto, josta tulee aina kesäinen ja vallaton olo. Youtuben äänikirja-anti ei ihan heti lopu. Kesää ei kannata pilata murhamysteerioilla, ellei kasvien mahdollista, äkillistä poismenoa lasketa.

Kissatkin kyselivät jääpaloja vesikuppiin. Kuvan kurjenmiekkaa (Iris germanica) on pitänyt kastella, muuten se olisi nuutunut nyhverö. Se ei voi kääntää lehtiään ympäri veden haihtumisen pelossa kuten kurjenpolvimättäät tekevät. (Kastelusta huolimatta.) Pihatöiden työteho laskee muuten tälläkin tontilla dramaattisesti, kun mittari kapuaa 26 asteeseen tai sen yli. Eilen leikkasin viherkatetta sipuleille ja maisseille, ja sekin oli liian raskata tehtäväksi ennen iltakahdeksaa. Kunoon katekerros pitää olla perennoilla myös, sillä naapurikasvi ei välttämättä ole ehtinyt kasvaa varjostuskorkeuteen.


Useammat perennat eivät kasva nyt pahemmin pituutta, sillä kuumuus on hyydyttänyt ne. Pieneksi jäävät kukat puhkeavat aikaisemmin. Esimerkiksi keisarikruunussa eli ruskoliljassa (Lilium bulbiferum) on jo pienet nuput, mutta varsi ei ole ehtinyt kasvaa kuin nippa nappa lyijykynän mittaiseksi.


Kasvihuoneen edustalla kasvava puupioni (Paeonia rockii) on erikoistarkkailussa, sillä se ei ole vielä kukkinut kertaakaan. Siemenestä tähän päivää on matkaa seitsemän vuotta, ja muutama sen lajitovereista on jo ehtinyt kadota. Kylvin viisi siementä, jotka itivät hyvin epätahtisesti ja pitkään, ja ne tarvitsivat peräti kaksi vuotta. Monet puupionit eivät tuota itäviä siemeniä, mutta sain nämä aarteet suoraan Susanin puutarhasta Vancouverin saarella. Tähden muotoinen suurehko siemenkota tuotti siemeniä kymmenittäin, ja ne ovat paikallisen puutarhayhdistyksen vaihtotiskillä haluttuja. Luotan merilevään, kompostiin ja tuuriin, ja ehkä puupioni sitten vihdoin kukkii.

Kuolanpioni (Paeonia anomala) on muiden luonnonlajipionien tapaan aikainen kukkija. Se häviää värissä kartanonpionille (P. hybrida), joka kasvaa todella kovaa tahtia ja on kestävä ja vahva maatiaislajike. Yhdestä sormen kokoisesta juurenpalasta olen jakanut sitä sinne tänne ystäville, ja omassakin puutarhassa on useampia kookkaita yksilöitä. Alakuvan tapauksessa oli 28.5. 25 kukkaa. Jalompien pionien kukkimista saa vielä odotella.

Chelsean (häkellyttävän runsasta ja monipuolista) antia tuli kuunnelluksi podcasteista tuntikausia, ja avajaispäivän lähetys piti oikein katsoa, kiitos BBC:n. Se, miten tiukalla aikataululla työläät näytetarhat rakennetaan, jaksaa yllättää kuten myös se, mikä määrä kasveja niihin uppoaa. Tarhojen pitää näyttää siltä, kuin ne olisivat olleet siellä pitkään, mikä ei ole ihan helppo homma. Suurehkoilla puilla voidaan hämätä sikäli, että ne ikään kuin kertovat puutarhan iästä ja hämäävät. No, ei sinne mitään 300-vuotisia tammia siirretä, mutta nelimetrinen japaninvaahtera vangitsee katseen ja antaa ilmettä enemmän kuin mattopiiskan pituinen ruukkupuu. Puu, joka ei varjosta, ei puutarhassa ole puu, vaan aloitteleva hengailija.


Nyt vaihteeksi kasteluletkun varteen. Pienen kotijärven vesi on jo niin lämmintä jo, että uiminen ei juuri virkistä. Mutta kun kastelee vaatepartensa letkulla unohtamatta lippahattua ja/tai raparperin lehteä. se viilentää. Aikuisenkin pitää leikkiä joka päivä, ihan mielenterveyden takia.







27 views0 comments

Recent Posts

See All

Comments


bottom of page