Pihaviipyilyä

Ehkä niitä meni 1500, menin laskuissa sekaisin.

Laukkoja, tulppaaneja, narsisseja, krookuksia, muutamia myrkkyliljokin myyrien harmiksi. Kukkasipuleita on nyt istutettu kuin hyvitykseksi siitä, että kaikki tämän vuoden puutarhareissut kuivahtivat haaveiden tasolle. Myös kirjoitusrupeama puutarhapuuhineen Kanadassa jäi toteutumatta.

Viherlandian irtomyyntilaareista tarttui mukaan muutama kilo sipuleita, ja valikoimaa voi kehua. Tarjolla oli mm. uusia papukaijatulppaanilajikkeita, joista sitten piti sekoitella cocktaileja kevääksi. Mutta niitä peruskeltaisia ja punaisia tulppaaneja en halua eikä taida haluta kovin moni muukaan, sillä ne jäävät ainan myymättä ja marraskuussa niitä saa sitten puoli-ilmaiseksi.

Joulun huomaa taas siitä, että kukkasipuliostoksilla on vaara sortua konvehteihin. Kyllä kyllä, sillä syyskuun lopussa suklaarasiat ovat taas täällä, vaikka moneen vuoteen en ole ollut asiaa todistamassa. Koska Paradise on tätä nykyä pilattu ja pähkinöiden tilalla jotain muhjua, niin on helppo jättää ainakin se ostamatta. Fazerin perussuklaa toimii kuitenkin sinisiin hetkiin ja auttaa harmauteen, ja sitä on oltava aina varastossa kilon verran.

Leuto ja harvinaisen lämmin sää on saanut huhkimaan pihatöissä, ja syötävää voi kerätä vielä vaikka kuinka. On lehtikaalia, perunoita ja maa-artisokkia, sieniäkin. Kasvispataviritelmiä tai keittoja kuluu, silloin tällöin myös gratiineja ja risottoja. En muistanutkaan, miten tyynnyttävää kokkailu on, siis etenkin syyspäivinä. Kanttarellikeittoa on pakastimessa ehkä 15 litraa. (Joulupöytään pakko saada.) Joten jos iskee koronan kakkosaalto pahasti, niin ainakaan ruoan takia ei tarvitse poistua mihinkään pitkiin aikoihin. Vielä kun hakee kylvömultaa 300 litraa, voikin jumittua kokonaan. Postikin kulkee eli paketteja voi lähettää, kun jakaja ottaa mukaansa laatikkoon laitetut ja valmiiksi maksetut paketit. Mikkelin ainoa varsinainen posti lakkautetaan näinä päivinä. R.I.P.

Valkosipulia istutin yhden uuden penkin verran, ja ainakin neljää eri lajiketta osui mukaan. Miten ne ovat kasvaneet niin urheasti viime vuosina, jaksan ihmetellä. Ehkä hevosenlannalla ja ruohokatteella on jotain osuutta asiaan. Kuivina kesinä on penkkejä ollut pakko kastella, ja kanankakkalantavedestä ei ainakaan ole ollut haittaa.

Kymmenkunta hyasinttia – kaikkia löytämiäni värejä kaksi kappaletta - laitoin pimeään ja viileään paikkaan. (Irtosipulit maksoivat 60 senttiä kappale.) Alle kymmenessä asteessa ja kaula mullan yläpuolella ne saavat odottaa pimeässä sen pari kuukautta. Juurtumisen jälkeen koittaa venytysvaihe 16 asteessa. Kun nuppu on työntynyt esille, annetaan valoa ja tähän viimeiseen vaiheeseen menee keskimäärin kymmenen päivää.

Sääennusteiden mukaan pihaviipyily saa jatkua ja jatkua. Eikä harmaus haittaa, sillä kasvikunnan värit häikäisevät vielä. Unikot, ruiskaunokit, auringonkukat ja tuoksuherneet ja monet muut kesäkukat kukkivat vielä täyttä päätä. Kehäkukat ovat yhtä voimissaan kuin elokuussakin, samoin sikurit ja hunajakukat. Syysasterit hehkuvat violetteina siellä täällä, ja onneksi juuri on tullut hankituksi mahdollisimman voimakkaan väristä lajiketta. En yleensä kerää kukkasia maljakkoon kuin vasta siinä vaiheessa, kun yöpakkasten uhka leijailee ilmassa. Teddy Bear -auringonkukilla ei ole vielä mitään hätää. (Päivityksen eka kuva on samainen Teddy Bear.)