Perennapenkkien multaa ei juuri enää näy, sillä kasvuvauhti on kiivas. Tämä koskee tietysti myös rikkaruohoja. Vuohenputki on niin maukas ja terveellinen, että sitä ei kai saisi lukea rikkaruohoksi. Ja missä se kasvaa, on multa ravinteikasta, suorastaan optimaalista.
Innokkaampia tyhjän tilan täyttäjiä ovat akileijat. Niitä työntyy jopa kivilaattojen välistä ja siinä ne kukkivatkin, koska tyytyvät vähään. Jos vain juuri - vankka ja pitkä - on ankkurissa ja kasvurauhaa suodaan, niin akileija kukkii. Kuvaletkan ensimmäinen akileija kasvaa mahdollisimman hankalassa paikassa, mutta en henno kitkeä sitä(kään).

Kun aamuisin tekee kierroksen puutarhassa, ei voi kuin hämmästellä. Monet perennat ovat siementäneet ja hiipineet uusiin kasvupaikkoihin. Näin on käynyt mm. hanhikkien, kellukoiden, keltanunnien, kaikkien unikoiden ja tietysti akileijojen kanssa.

Akileijat ovat vyöryneet kaikkialle. Ne tekevät niin mielenkiintoisia jälkeläisiä, että olisi sääli repiä pois nämä yllärit. Kun alkuperäisten, puhtaiden akileijojen määrä on ehkä 65, niin keskenään lisääntyneistä saa variaatioita kottikärryttäin. Mutta jotkut ovat niin jalorotuisia, että katoavat kerran kukittuaan, ja tällainen on mm. dahurianakileija. Se on se mustin tapaus eli Chololade Soldier, kotoisasti suklaasolttu. (Tuoretta kuvaa en siitä siis saa, mutta eräässä kirjassani se on kyllä.)


Kirjanpidon mukaan pihalla on mm. näitä: alppiakileija, (A. alpina), japaninakileija (A. flabellata), kanadanakileija (A. canadensis), kotkanakileija (A. glandulosa), kulta-akileija (Aquilegia chrysantha), mantsurianakileija, (A. oxysepala yabeana) sysiakileija (A. vulgaris, subsp. atrata), tuliakileija (A. formosa)... Lista on pitkä ja välillä löytyy akileija tai kaksi, joita en tunnista. Sitten on kaikki kärhöakilejat (eri väreissä) ja pastilli- ja perhosakileijat, eikä saa unohtaa lukuisia vulgariksia, kuten Nora Barloweita. Entä onko omenapuun alla aito nukkeakileija (A. ecalcarata)? Harmi vain, yksi kirjanpitoa koskeva täydennystiedosto ei avautunut, joten vuoden 2011 uutuudet ovat jääneet pois kirjanpidosta. Vuosittain pihan asukkaita tulee aika paljon lisää, mutta tasapuolisuuden vuoksi myös niitä katoaa.

Kerrotut akileijat paljastuvat usein vasta kukan sisälle katsottaessa. Erikoisimmasta päästä on keltaoranssi tapaus, jonka tilasin joskus 10 vuotta sitten Carrie Thomasilta. Näitä ei ole enää saatavilla, sillä virustauti tuhosi häneltä kaikki akileijat.

Meillä on joskus lehtoakileijojen riesana akileijanrölliruoste, jonka huomaa lehtien oransseista pilkuista. Tässä tietoa siitä: https://www.luopioistenkasvisto.fi/Sivut/mikrosienet/akileijanruoste.html
Kylvin viime vuonna valkoista kärhöakileijaa, ja nyt niitä on puutarhassa varmaankin 35 kappaletta. Ja voihan akileija olla myös kannukseton! Antaisin sille kritiikin kannukset, mutta ei ole valtuuksia. Kyllä on nimittäin kiitoksen arvoinen tämä perennaparvi, joka jäi viime kesän helteiden vuoksi hunningolle. Ankeasta alkutaipaleesta huolimatta nämä perennat voivat paremmin kuin hyvin.

Comments