Nesteytystä

Saa hetkeksi hylätä nyt villasukat ja toppatakit eli se siitä räntäsateesta. Juuri kun alkoi toivo mennä, niin lämpö vyöryikin päälle. Yhdessä rytäkässä sitten alkoi aueta kukkia, ei loppua näy. Ja kun sadat akileijat kukkivat ja kesä yö venyy venymistään, niin ollaan aika lähellä elämän tarkoitusta. Tätä asiaa alakuvan kissaherra Mosse (hoidossa muutaman kuukauden) eilen valotti. Siispä ohessa pieni akileijakierros Mörönperän etupihalta.

Akileijojen moninaisuutta en kyllästy ihmettelemään. Ne tuottavat joidenkin mielestä epäsäätyisiä jälkeläisiä: on värejä, muotoja ja moninaisuutta joka lähtöön. Parhaimillaan on puutarhassani ollut nelisenkymmentä erilaista akileija-lajia/lajiketta, niitä olen tuonnut reissuilta, yleensä siemeninä.

Tummanpuhuvia akileijoja on myös, sekä kannuksilla että ilman. Kärhöakileijoja on kaikissa väreissä: marjapuuronvärisenä, limenä, valkoisena, rubiininpunaisena ja pinkkinä.

Akileijat (Aquilegia) ovat unikoiden kanssa klassinen cottage garden -yhdistelmä. Pelkästään lehtoakileijoista (A. vulgaris) riittää kokeiltavaa. Monivuotista, oranssia idänunikkoa on kerrottuna ja yksinkertaisena, ja sen hehku vaatii melkein aurinkolaseja.

Tyllihameet tulee taas! Tämä soma akileija on myös tehnyt mielenkiintoisia jälkeläisiä.

Kerrottuja, kerrottuja, kerrottuja...

Keltaisia väriyhdistelmiäkin on, mutta ei riesaksi asti. Kulta-akileijat avautuvat vasta myöhemmin, sama pätee perhosakileijoihin. Yhdessä kirjassani (Kukkasuutarin sielu) on akileijakuvia runsaasti, osa vähän harvinaisempia.

Kuvissa hitusen näkyvä etupihalla kiemurteleva kiveys on nyt valmis eli noin reilut sata neliötä on tullut nakutelluksi paikoilleen. Kaikki tehty kierrätysmateriaaleista: tiilet, uunien kivimateriaalit ja betonilaatat. Muutaman nopan muotoinen luonnokivikin on mukana. (Alakuva viime heinäkuulta.) Timjamilajikkeita kulkee pitkin reunuksia, samoin muutamia maksaruoholajikkeita. Kun tuo ensin mainittu on kukassa, kiveys muuttuu pörriäiskujaksi. Talvi ei ole rikkonut kiveystä.

Mutta projektit eivät tähän lopu. Aloitin jo uuden, vain kuuden neliön urakan, ja teen sen luonnonkivistä. Sepeliä ja kivituhkaa menee myös, samoin hyttyskarkotetta, aurinkorasvaa, vettä ja äänikirjoja. Juhannuksena siis työhanskat käteen!

Juhannusta kohti mennään! Tällaisella tappohelteellä ei ehkä pitäisi istuttaa kasveja, kun niiden elinkaari tuppaa jäämään lyhyeksi. Onneksi on järvivettä ja tehokas pumppu, muuten olisi pulassa. Sadetta ei ole tullut aikoihin, ja kaivovesi säästetään ihmisille.

Tummakurjenpolvi (Geranium phaeum) saa Vuoden Levittäytyjä -mitalin. Se on silti näyttävä tapaus etenkin laukkojen ja akileijojen seurassa. Nesteytystä on annettava jatkossakin, muuten esimerkiksi sormustinkukat jäävät lyhyiksi, sama pätee salkoruusuihin.

Toinekin kissa tunki kuvaan. Kivituhka pitää harjata paikoilleen, kastella ja harjata lisää. Kuvan tyypit auttoivat omalla tavallaan.