• Mari Moro

Kevätpäivän seisahdellessa

Updated: Mar 22


Koko talven kireimmät pakkasyöt ovat käsillä nyt kevätpäivänseisauksen aikaan. Aamulla aurinko alkoi vähän lämmittää, hyppäsin haalareihin ja puin valjaat ylle. Raivaussahalla (kolmioterä) rallattelin vadelmikkoa ja pajukkoa, ja taisi siinä mennä pihlajiakin. Keväthuumausta täydensi vielä se, tuikkasin heinikkoa palamaan. (Kevyttä kulostusta, ei metsäpalovaaraa.) Virittelin sitten viimeisetkin linnunpöntöt on paikoilleen ja lisäsin siemeniä, kun niitä nyt on varastossa vielä.

Vaihdoin sitten haalarit hätähousuihin eli kylvin tuoksuherneet. (Olivat lionneet puoli vuorokautta.) Joka vuosi tulee kokeiltua uusia lajikkeita, ja tuokasuherneiden siemeniä olen lähetellyt ystävänpäivän siemenkirjeissä. Taimiruukun pitäisi olla pitkulainen, juuret kun venyvät helposti kymmeneen senttiin. Varta vasten tuoksuherneille tarkoitettuja ruukkuja en sentään tilaa, sillä maitopurkit ajavat saman asian. Kolme siementä per ruukku ja hyvä tulee, ja sitten alkukesästä taimet voi istuttaa ulos. Rohkeasti niitä on latvottava, ettei tule liian honteloita yksilöitä. Pois leikatut saa juurtumaan vesilasissa helposti, ja tuoksuherneitä on pian tuplaten.


Japanintatar (Reynoutria japonica) kuuluu niihin kasveihin, joista kannattaa hankkiutua eroon. Se kuuluu vieraslajeihin, joista lisää täällä:

https://vieraslajit.fi/lajit/MX.38240/show


Japanintattaren teräsvaijerijuuret yltävät puoleen metriin, ja ovat hankalia hävitettäviä. Englannissa ole nähnyt asfaltin rikkoutuvan niiden voimasta, sielläkin se on kielletty kasvi tätä nykyä kuten meilläkin. Vanha neuvo on peittää kasvin valtaama paikka paksulla pressulla ja antaa sen olla siinä 3-5 vuotta. Niin aion tehdäkin, mutta lisäksi aion virittää pressujen päälle lavakaulureita ja hyötykasveja. Talven yli törröttäneistä varsista saa muuten hyviä tukikeppejä esimerkiksi tuoksuherneille (ja tavallisille myös), vaikka muuten en tätä riesaa kehu. Tattaresta pätkityt kepit ovat ihmeen vahvoja ja kestävät yhden kesän.


Veikkaanpa, että ensi kesän trendi on vahva kotoilu, enkä tarkoita vain itseäni. Hyötykasvien kasvattaminen kiinnostaa, ja epävarmoina aikoina niin tuppaa käymään niillekin, jotka eivät ole aikaisemmin olleet kiinnostuneita puutarhapuuhista edes parvekekukkasten vertaa. Ja jos muutamalla eurolla saa pari tomaatin taimea ja chilin, niin se ei ole iso uhraus.

Itsekasvatettu tomaatti ja sen mahdollisuudet ruoanlaitossa hakkaa avocadon 6-0 aivan kaikessa.


Poikkeusolot unohtaa, kun keskittyy piha-askareisiin. Yleensä kuuntelen joko maailman puutarhaohjelmia tai Youtubesta löytyviä äänikirjoja. Brittikoomikko Steve Cooganin pari kirjaa keventävät kummasti korona-ahdinkoa, ja huumoria tässä nyt tarvitaan, en kestä yhden yhtä dystopiaa enkä varsinkaan ahdistuskirjaa, kaikenlaiset rikoskirjatkin lähinnä nyt tympivät. Tänä on aika hauska:

https://www.youtube.com/watch?v=3t9VYpObotw&t=13725s

Cooganin kehittämä Alan Partridge -hahmo on tuttu BBC:n sarjojen ystäville, ja Youtubesta nekin löytyvät.


BBC:n Gardeners Question Time, tuo jokaviikkoinen vihertumppujen päivähartaus, on koronan takia joutunut luopumaan livelähetyksistä. Muutaman viikon ajan on tullut uusintoja, ja tulevat viikot vastataan kysymyksiin ilman yleisöä. Netissä on muuten kuunneltavissa noin 600 jaksoa, joten materiaalia riittää. Tässä linkki sivuille: https://www.bbc.co.uk/programmes/b006qp2f


Ehkä vielä teen muutaman ekstrapöntön, kun ylijäämälautaa on muutama metri. Näitä asumuksia ei voi olla koskaan liikaa!


Kun epätietoisuus kalvaa ja monet asiat painavat mieltä, niin keväisen luonnon seuraaminen tyynnyttää. Kyllä tämä korona vielä ohi menee, mutta sitä odotellessa on mielen askarreltava muissa asioissa kuin pirujen maalailussa.

85 views
 
  • Facebook
  • Instagram

©2020 by

Mari Mörö / Vapaasti versoo 

www.marimoro.fi