Kesän puutarhareissuja, vol. 1



Avoimet puutarhat pidettiin eilen, ja sää helli. Pihoja ei ollut niin paljon auki kuin aikaisempina vuosina, sillä korona on vielä pelote monelle. (Oma puutarhani ei ollut auki, syitä tähän on useita.) Mutta onneksi tuli tilaisuus käydä tutkimassa ennakkoon yksi tarha Nurmossa ja välttää ruuhkaa, sillä paikka on hyvin suosittu ja olen siitä kirjoittanut ennenkin. (Kävin siellä syyskuussa, jolloin se oli vielä erittäin antavassa kunnossa ja päivä oli viime vuoden viimeinen kesäpäivä.)

Martin ja Lean puutarha on vaikuttava paikka, ja korkeuksiin kohoavat lukuisat syreenit tekevät vaikutuksen heti kättelyssä. Lukuisat puuvartiset erikoisuudet ja perennaharvinaisuudet ovat useamman visiitin arvoisia, ja isännän innostava esittely tuo paikkaan useamman merkityskerroksen lisää. Viime syksynä ei voinut kuvitella, millainen kukkapaljous ja -kirjo syreeneissä on. Kun moni etsii maalauksellisia puutarhoja akvarelliharrastuksen takia, niin tässä on yksi parhaimmista kohteista - ja nyt ammuu oma lehmä ojassa.



Varsinkaan yleiskuvat eivät tee oikeutta paikalle, sillä valo on keskipäivällä liian kova. Vain pensaiden ja puiden varjossa oli valo pehmeämpi.


Parhaimmat puutarhakuvat otetaan illlalla tai aamuyöstä, sen vahvisti Vancouverinsaarella nykyisin asuva Adam Gibbskin taannoisella valokuvauskurssilla ja omien, pitkien kokeilujen kautta sen jo tiesin. Gibbs kuvasi kanadalaisiin ja amerikkalaisiin puutarhajulkaisuihin parikymmenen vuoden ajan, nyttemmin hän on keskittynyt luontokuvaukseen. Tässä linkki hänen kotisivulleen: https://www.adamgibbs.com


Kirjoitan yhden blogipäivityksen puutarhakuvaamisesta, sillä sellaista on pyydetty. Tekniset ohjeet löytyy muualta, mutta annan muutamia vinkkejä tunnelman tavoittamiseen, sillä se on oleellisin elementti. (Jo keskipäivän kovan valon hylkääminen auttaa.)

Laitan myös tuohon heinäkuussa julkaistavaan päivitykseen muutaman kuvan, joista olen saanut keskustella herra Gibbsin kanssa. (Nämä best of -kuvat on jo julkaistu kirjoissa kahden viime vuoden aikana.)


* * *

Navakka tuuli ja 30 astetta haihduttavat kosteutta siihen malliin, että lisäkatetta on pakko niittää. Kahdentoista aikaan yöllä olin vielä hommissa, koska päivällä on yksinkertaisesti liian tukalaa olla muualla kuin järvessä tai talon viileimmässä huoneessa. Ilmanlämpöpumppu ei ole mikään ekologinen valinta, mutta harvoin sitä on käytetty jäähdyttämiseen. Juhannuksen aikaan rytmi kääntyy ylösalaisin, sillä nukkumaan ehtii vasta aamukahdeksan maissa, ja unen tarve tuntuu katoavan. Tähti- ja ukkolaukat, akileijat, valeunikot, sormustinkukat, iirikset, kaikki lukemattomat muut perennat ja kasvihuoneen asukit pitävät hereillä, ja ideoita syntyy seuraavaa puutarhakirjaa varten kovaa vauhtia - ikään kuin muun puurtamisen sivutuotteena. Jos jostakin kasvista tai kasveista on tullut erityisen rakas, niin ne ovat häkellyttävät laukat, joita ei koskaan voi olla liikaa. Niitä istutin koronan säikäyttämänä kassitolkulla - viimeiset vielä marraskuussa.


Eilen näytti tältä kello 22.13 (alimmat kuvat). kun talsin kasvimaalle kitkemään. Monet kasvit ovat nuupallaan helteestä, onneksi järvivettä voi käyttää. Kesän kukkeimman juhlan voi käyttää moninaisiin puutarhatöihin, ja kasvihuoneen kiveystä olen tehnyt vasta 10 neliötä. Kovaa hommaa helteellä, onneksi siitä ei lähde juuri ääntä. Viiden kiven/tiilen jälkeen kun hyppää järveen, jaksaa paremmin. Joku sanoi hiljattain että puutarhassa on aivan "liikaa tekemistä", mutta sellainen ei minua haittaa, vielä. Tällaisia suurin osa puutarhureista on: valmista ei kaivata, vaan mielekästä, juurevaa tekemistä ja kauneutta. Marraskuussa asiat ovat toisin, takaan.







112 views0 comments

Recent Posts

See All

Tuuraaja