• Mari Moro

Keijupölyä



Nyt sitä alkaa taas iltayöstä nähdä keijuja ja toisinaan hyvin aikaisin aamullakin. Lähes vuorenvarmasti sellainen livahti eilen viherhuoneesta sinisarjan (Agapanhus) alta ulos ja hihitteli mennessään. Keijupölyä leijaili kukan ympärillä muutaman sekunnin ajan. (Sitä on harvoin valokuvattu. Olen onnistunut tässä vain kerran, ja kuva on uudessa kirjassa.) Oven suussa olleet kanatkin (ja kukko) huomasivat jotain outoa, koska nytkähtelivät oudosti. Keijut ovat erityisen innoissaan kaikista sinisistä kukkasista ja on yleisesti tiedossa se, että ne käyttävät lakkeinaan erityisesti kellokukkia. (Sinisarja kuuluu kyllä kai narsisseihin, mutta kukka kelpaa keijujen lakiksi.)


Ensimmäinen lemmikkeihin kuuluva kasvi innostui kukkimaan ei-lämmitettävässä kasvihuoneessa jo maaliskuun lopulla. Keltaisia lemmikkejä harvoin tapaa, mutta keltanunna (Nonea lutea) on piristävä poikkeus. Kasvi kuuluu Mörönperällä niihin perennoihin, joita saavat vieraat kitkeä mukaansa - ja on muuten kitkettykin. Keltanunna kukkii huhtikuusta elokuulle, ja ponnahtaa aina uusista ja yllättävistä paikoista. En yhtään ihmettelisi, jos se itää ja kukoistaa auton peräkontissa, onhan sieltä löytynyt vaaksan mittainen auringonkukkakin. Katsastuskonttorissa on nähty pahempiakin juttuja, sanottiin.


Keltanunna (Nonea lutea)

Purjot - neljää eri lajiketta - on koulittu, ja suuruudenhulluspäissäni kylvin siemeniä liikaa. (Lupasin antaa kaikille joko kukkasia tai hyötykasvien taimia, joten täältä pesee.) Kesän luksusruokia ovat nokkospurjokeitto ja purjomunakas oman kanalan munista, joita voi ryydittää vuohenputkilla ja mitä nyt sattuu pihalta nyhtämään. Ensimmäinen vuohenputkipesto on muuten tehty.


Mitkä mahtavat olla puutarhurin seitsemän kuolemansyntiä? Malttamattomuus on niistä yksi, ei kuitenkaan ehkä pahin. Ne perinteiset ovat ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo. Aion kirjoittaa seuraavaan kirjaan tarinan aihepiiristä eli päivittää syntilistan. Jokaisesta viherpeukalon perussynnistä (tulette tunnistamaan itsenne) on tarjolla sitten messevä tarina eli varoittavia ja osin opettavaisia esimerkkejä. Täällä taimilavan takana voin paljastaa, että olen syyllistynyt niihin kaikkiin.


Aasinsilta edelliseen kappaleeseen: Kukkasillaan-kirja saapuu painosta heti alkuviikosta. Kiitos kärsivällisyydestä, arvon lukijat ja kirjan tilanneet henkilöt. Postitus alkaa välittömästi, ja koronahaalareihin pakotetut tontut ovat apuna. Heillähän ei ole tosielämän ihmiskontakteja (kuten ei minullakaan) ja luotettavasta lähteestä luin, ettei korona tartu tontuista eikä tonttuihin. Mukana tulee siemeniä ja vielä yksi ekstrayllätys, enpä kerrokaan mikä!







0 views
 

©2020 by

Mari Mörö / Vapaasti versoo 

www.marimoro.fi