• Mari Moro

Kasvutekijänoikeus

Juhannus on vietetty, kuinkas muuten kuin puutarhassa. Helteen vuoksi askareet olivat keveitä: valokuvaamista, kastelua ja betoniaskartelua. Yksi ystävä sanoi, että tee kanalaattoja eli laita kana kävelemään betonilaatan poikki. Raparperikuvioita on kuulemma maailmassa aivan tarpeeksi. No, en tehnyt, sillä betonisoosi on myrkyllistä, ja sen pH-arvo pahaksi kanaystävillekin. (Miten Youtube-videoissa ei käytetä hanskoja, sopii ihmetellä.) Syntyi sitten uusi juoma-allas linnuille, muutamien laattojen lisäksi.


Kasvuvauhti on kova, vaikka monen perennan kohdalla eletään jo siementen kypsyttelyvaihetta. Lyhyt idänunikoiden kukinta alkaa olla ohi, eivätkä yksivuotiset ole vielä ehtineet kukkaan.




Valeunikot ovat kukassa ja helteiden vuoksi ne tuskin jaksaa kauaa kukkiakaan. Silti on ilahduttavaa, kun ne leviävät omia aikojaan ja uusia kukkasia ilmaantuu yllättäviin paikkoihin, ja joistakin yksilöistä löytyy vain maahan varisseita terälehtiä. Ison puutarhan riesa on, ettei kaikkia penkkejä ehdi millään tarkistaa päivittäin.





Eilen huomasin, että valkoinen salvia on ponnistanut pinkkien keskeltä - en valita. Ja että maariankämmekkä on vaeltanut paikkaan, jonka luulisi olevan liian kuiva. Mutta kai se tietää parhaiten, missä viihtyy! Ja jos se viihtyy timjamien keskellä kivikossa, niin mitä sitä poiskaan nyhtämään. Viime pyhänä vietettiin luonnonkukkien päivää, vaan kyllä tuollaista päivää saa viettää koko kasvukauden ajan.





Esikot saa jakaa, niiden kukinta kun tyrehtyy muuten. Ja jotkut kurjenpolvet ovat kehittyneet rikkaruohoiksi, kuten vaikka tummakurjenpolvi. Sitä revin pois kymmenittäin, kuten myös tarhatyräkkiä. Mitä riesoja! Ensin ovat kyllä kivoja, sitten koittaa ns. rynnäkkövaihe. Aukkopaikkoja ei kuitenkaan tule: on esikasvatettuja kesäkukkia ja perennoja, kuten silkkikukkia ja jaloja lupiineja (Russel-mix).





Yksi projekti odottaa eli minttujen ylösnosto ja istutus suuriin, maan sisään upotettaviin (pohjattomiin) ruukkuihin. Nimittäin vihermintut leviävät liikaa, ja mattomainen kasvutapa tukehduttaa herkimmät perennat. Pohjattomuus takaa, että kasvusto ei mätäne. Valikoima ei ole suuri, mutta aivan riittävä, ehkä 10 erilaista. Asettelen mintturuukut palettimaiseen muodostelmaan, ja ruukkujen keskelle tulee jonkinlainen laatoitus. Minttuja en aio enempää haalia, nämä kyllä riittävät, ja niiden taustalle istutan tarhakulleroita, väriminttuja ja kissanminttuja ja niin edelleen ja ideana on, että taustan perennapaletti kulkee myötäpäivään. Pääväreistä pitää olla tarjolla kylmää ja lämmintä, ja keltaisten kohdalla kadmiumia edustaa kaukasiankirahvinkukka (Cephalaria gigantea) ja kromia kiinankullero (Trollius chinensis). Kulleroista on kyllä tarjolla 'Alabaster', joka on samaa sävyä kuin kirahvinkukka. Kaikki eivät tietenkään kuki samaan aikaan, eikä se ole tarkoituskaan.





76 views
 
  • Facebook
  • Instagram

©2020 by

Mari Mörö / Vapaasti versoo 

www.marimoro.fi