Käsittelyjä


Jelitton siemensatsi saapui, ja mukana oli valmiiksi kylmäkäsiteltyjä siemeniä. Ne näyttävät tältä:

Keltaisessa pallossa lukee Gold Nugget -seeds eli kylmäkäsittely on tehty tarhurin puolesta. Pidän siemenet jääkaapissa ja kylvän ne vasta vähän myöhemmin, muuten kasveista tulee liian honteloita. Minulla ei ole satojen neliöiden kasvihuoneita, kuten ammattiviljelijöillä on. Tässä alkaa valo voittaa, varsinkin jos jättää uutiset välillä kuuntelematta.

Herätyskokousta ei tarvitse järjestää, sillä kärsimyskukkien siemenet ovat ilman tätä pelotettakin itäneet. (Kuvan pienokainen on nelisen päivää vanha.) . Kärsimyskukkasten kukintaa saa odottaa vuosia ja mikäli hermot eivät kestä, sitä voi aina siirtyä kehäkukkasiin.

Osa chileistä on itänyt myös. Aika eri tahtiin ne havahtuvat, kun joillekin riittää reilu viikko, ja jotkin vaativat kolmekin viikkoa. Purjot, kiinanasterit ja muutamat muut on myös kylvetty, ja paikallisesta rautakaupasta dyykkasin tarkoitukseen sopivia muovikennoja, joissa on myyty polttimoita ja jotain muita osia. Pistelin reikiä kennojen pohjiin, leikkelin sanomalehdestä palasia multakerroksen alle (ettei multa huuhtoudu) ja sitten pääsikin jo kylvämään.


Kuultuani itänaapurin uusimmista tempauksista suljin radion ja kaahasin kaupunkiin ostamaan tulppaanikimpun. Ehdin juuri ennen ovia sulkeutumista, ja se oli muuten viimeinen kimppu. Matkalla kotiin keksin noin sata käsittelytapaa, joilla pääsisi eroon hankalista ja vaarallisista tyypeistä. Lempein niistä on sellainen, että henkilö kääritään valtavaan pirunkeppipuskaan ja päälle päätteeksi hänet jätetään kaulaa myöten nokkoskäytesammioon - toki nippusiteitä käytetään tässä. (Ja tämä siis maailmanrauhan nimissä, ei minkään pikku kolttosen takia.)


Palasin kotiin koulimaan, ja mimosat näyttävät nyt tältä:

Tein tyyneysharjoituksia ja hengittelin, ja viimein oli pakko lähteä hiihtämään puolilta öin. Varuskunta-alueen laduista osa on suljettu harjoitusten vuoksi, silti latuja riittää. Siellä ei muuten ollut tungosta. Varuskunnan lasten hiihtokulta vuodelta 1973 ei varsinaisesti enää pörhistä rintaa, joskaan en voi vähätellä sen merkitystä, en etenkään yöhiihdoissa. Kahden tunnin reuhtomisen jälkeen tuijottelin tulppaaneja ja turtana katselin vanhaa BBC:n puutarhaohjelmaa, jossa tehtiin kevättöitä joskus vuonna 2010. Nukahdin ehkä aamukuudelta kylvöpöydän päähän ja heräsin otsa mullassa tomaatin siementen ääreltä.


* * *


Tomaatteja ei kannata vielä kylvää, mutta lopetetaan keveisin tunnelmiin.

Kuten hyvin tiedossa on, eivät tomskut aina punastu toivotussa tahdissa. Olette varmaan kuulleet tarinan naisesta, joka ihmetteli naapurin miehelle omien tomaattiensa kalvautta. (Ystäväni Vancouverinsaarelta kertoi tämän jutun.) Naapurin herran sato hehkui punaisena ja tomaatit olivat herkullisia. Mies antoi neuvon. ”Ensi yönä ei ole kuutamoa, ja se on otollista aikaa saada tomaatteihin väriä. Sinun tarvitsee vain riisua kaikki vaatteesi ja tanssia kasvihuoneen ympärillä alasti. Koska tomaatit näkevät pimeässä mutta ovat erittäin ujoja, ne punastuvat. Tämä on vanha niksi, jonka kaikki tietävät.”


Nainen teki työtä käskettyä, ja meni sitten seuraavana päivänä valittamaan naapuriin. Tomaatit kun eivät olleet lainkaan punaisia, vaan yhtä vihreitä kuten ennenkin. ”No okei, ei se aina ehkä toimi. Mutta kurkut ovat paljon pitempiä kuin eilen, joten ei kannata harmitella."


144 views0 comments

Recent Posts

See All