• Mari Moro

Kärsimyksestä toiseen


Passiflora 'Lavender Lady'

Ajat ovat ankeita, joten on käännyttävä kärsimyskukkien puoleen (Passiflora). Aika harva asia tuo toivoa ja heittää ajatukset pois koronasta ja sen jättimäisistä seurauksista, mutta puutarha on tehnyt sen ennenkin ja tekee sen taas. Yksikin kukkaa riittää, ei tarvitse olla taivaallista tarhaa. Kärsimyskukasta valmistettavaa rauhoittavaa uutetta myydään muuten nyt aika kiivaaseen tahtiin, kertoi eräs alan toimija.


Yksi uuden kasvinimistön typerimmistä nimistä on kärsimyspassio, joka on siis annettu lajin yleisimmälle edustajalle Passiflora caerulealle. Eivät ole vastanneet valituskirjeeseen ja vaikka Pentti Alanko kävi Mörönperällä pari vuotta sitten, en halunnut uhrata arvokasta seurusteluaikaa purnaamiseen. (Penahan kuului nimistön toimituskuntaan yhdessä Ella Rädyn kanssa.) Mutta nimi on siis samaa sarjaa kuin Äiti Amma tai Lake Tahoe, joissa molemmissa toistuu sama sana kaksi kertaa, tosin kahdella eli kielellä.

Nimistö löytyy täältä: https://finto.fi/kassu/fi/


Valmiita kukkasia voi myös ostaa eli käytännössä tilata ulkomailta. Rubiininpunainen P. racemosa on upea ilmestys, eikä kakkoseksi jää kyllä P. alatakaan. Täältä on tilattavissa useita erilaisia: https://www.crocus.co.uk/search/_/search.Passiflora/sort.0/

Passiflora caerulea

Kärsimyskukat ovat kaikki köynnöksiä, ja ne talvehtivat samaan tapaan kuin vaikka sinisarjat. Tosin kukan kasvattajien ympärille kehkeytyneessä blogissa on kerrottu huhua passiflorapuusta, löytynyt muka Ecuadorista. Joku sen siemeniä siellä yritti myydä, tästä on aikaa vähintään 10 vuotta. Ne eivät ole kovin nirsoja, paitsi että lämpöä on oltava. Alle 20 asteessa ne eivät kuki. Yksikään tuholainen ei ole näihin kajonnut, mikä on tietysti plussaa.


Kärsimyskukkien kukinta kestää noin huhtikuusta alusta lokakuulle, riippuen siitä miten aikaisin se keväällä saa valoa ja lämpöä. Omat kasvini leikkaan tammikuussa alas, ja helmikuussa ne ovat jo hyvässä vauhdissa. Ravinteita on annettava, ja monet ruokkivat kärsimyskukkia samaan tapaan kuin tomaatteja. Itse luotan palaneeseen hevosenlantaan ja aika usein nakkaan kahvin jämät ruukkuun - ei siitä ainakaan haittaa ole, sillä kaikki kukkaseni ovat olleet terveitä ja kukkivat vallattomasti, eikä siis tietoakaan kärsimyksestä. Lämpiminä kesinä ne voivat venyä neljään metriin, ja parhaimillaan olla 15 kukkaa samaan aikaan auki. Kukka on auki vain päivän.

Edellisessä (ja samanimisessä) blogissa oli ainakin kolme erillistä juttua Passiflorista, mutta tarinat eivät ole enää luettavissa. Kirjoitin muun muassa jutun Mauilta, jossa (näistäkin) kasveista on tullut pahamaineisia. Tässä kiinnostava juttu:

https://www.theatlantic.com/science/archive/2016/05/hawaii-invasive-species/483509/ Kävin Kulan kylässä erään puutarhurin luona luona, joka tuskailee banana pokan (Passiflora tarminiana) takia, sillä valtaa kaiken sähkötolpista kastelujärjestelmiin. Tasan ei käy nallekarkit tässä, ei. Pahimmillaan köynnös venyy metrin viikossa.


Kasvin kulttuurihistoria on kiehtova, koska sitä käytettiin osana lähetystyötä. Etelä-Amerikan alkuperäiskansoille kerrottiin, miten P. incarnatan rakennekin on selvä todiste heidän edustamansa jumalan olemassaolosta: on pyhää kolmiyhteyttä, orjantappurakruunua, opetuslapsien lukumäärää ja niin edelleen. (Voi intiaaniparkoja.) Kirkkotaiteessa näitä usein näkyy käytetyn. Katolisilla tarhureilla on muuten oma almanakka, jossa tämä ja moni muukin kasvimaailman asia kerrotaan perin pohjin:

https://www.catholiccompany.com/catholic-gardeners-spiritual-almanac-i80415/

Tai sitten tyytyä almanakan toimittajan ja benediktiinitarhurin tiivistelmään ko. kasvista:

https://aleteia.org/2017/02/25/a-plant-to-teach-us-the-lessons-of-lent/

Kyllä tällainen pakana katsoo kärsimyskukkaa aivan uusin silmin.

Passiflora foetida on pienikukkainen ja lehdet tuoksuvat pahalle.


Siemeniä on saatavilla kymmeniä (ei voi tietää varmasti laatua), mutta valmiita kasveja on ostettavissa ehkä 20 erilaista. On siis kasvatettava ne siemenestä, jos haluaa hiukan haasteita ja erikoisuuksia. Laitoin tammikuussa itämään muutaman uuden satsin P. edulista, ja 8 siementä itivät yhtä lukuun ottamatta jo viidessä viikossa (minigrip-pussissa teipattuna lämminvesivaraajaan, lämpömattokin käy). Ensimmäiseen kukintaan menee ehkä kolme vuotta, joskus pelkkä itäminen vie lähes vuoden. Ja joskus sitten käy niin, että siemenet yksinkertaisesti vain mätänevät tai biohajoavat jotenkin.


P. edulis (3 kuukautta vanha

104 views
 
  • Facebook
  • Instagram

©2020 by

Mari Mörö / Vapaasti versoo 

www.marimoro.fi