Jokakesäinen puutarhakeikka Viroon on taas heitetty. Tällä kertaa Hopeanuoli (kaiken nähnyt auto) suuntasi Länsiterminaalin sijaan Vuosaareen. Sieltä pääsee Muugan satamaan eli Tallinnan pohjoispuolelle ei-niin luksutyyliin, mikä ei haittaa. Plussan puolelle kääntyy, ettei hälyä ja ruuhkaa ole ja vaikka laivasta ei löydy taxfreetä eikä seisovaa pöytää, matka sujuu. Puutarhareissaaja ei välitä risteilyannista, sillä katse on tiukasti horistontissa eli veljeskansan puutarhoissa ja luontoelämyksissä.
Ruuhkaisen Tallinnan sijaan suuntasimme Haapsaluun, Pärnuun ja Viljandiin. Jälkimmäisessä paikassa saattoi sitten tutustua linnan ja linnoituksen raunioihin ja kävellä filosofin polkua. Pyöräilmme aluetta ristiin rastiin ja löysimme sekä Juhan Muksin (1899-1983) näyttelyn että hänen kotitalonsa, jonka ikkunasta avautuvaa maisemaa mies maalasi. (Kotiarestissa.) Pihapiirin tammi on vielä paikallaan.
Pärnun eteläpuolella sijaitsevassa Sillassa on lähinnä uusia taloja ja pihapiirit vasta tekeytymässä, tiekin keskeneräinen eli kynnöspeltoa. Majapaikka on niin tuore, ettei navigaattori tuntenut tietä, vaan ohjasi meidät kaurapellolle. Emäntä juoksi meitä vastaan pellolle. Hyvä niin. Uudenkarhean mökin pihassa oli jo kasvihuone pystyssä, ja robotti nyrhi pihanurmikkoa. Se tietysti kompasteli myyrien mylläämien kekojen kohdalla. Paikka oli kaikin puolin mainio, joten kiitokset Kätlinille Sillaan.
Sillan kolhoosi nököttää kylän pellolla ja sen vieressä on viehättävä tila, jonka isäntä tekee kaikkea mahdollista puutarha-alaan liittyvää ja järjestää myös tapahtumia. Tarinoita riittää! Hankimme muutamia puuvartisia ja euron daalioita ja katselimme ällistyneinä, kun mies esitteli edellisenä iltana loukuttamiaan kolmea hilleriä. Hillereitä, kyllä! Niistä saa kuulemma 250 euroa kappale, sillä turkis on arvossaan. Jos omenapuu maksaa kympin, on siirryttävä hillereihin, mies kannusti itseään.
Pihalla temmelsi monenlaisia lintuja ja tontin reunalta löytyi vielä koiratarha. 600 eurolla olisi saanut jonkin amerikkalaisen rotuvalion. Ei napannut. Puhdetyönä syntyy monenlaisia - lähinnä isoja - puutöitä. Juureva tehopakkaus työstää myös kiviä. Perheen lapset heiluvat mukana, työpäivien pituutta en käy arvailemaan: portit olivat auki 12 tuntia päivässä. Tuonne moniosaajan tilalle palaamme vielä.
Tallinnassa ei oltu kuin muutama tunti, ja ne kuluivat tarkalleen taimitarhoilla. Hortesit ja Hansaplantit juostiin läpi, eikä sieltä tarttunut mukaan kuin vähän siemeniä. Ehdottomasti kiinnostavin taimimyymälä on edelleen tämä Linnun teellä sijaitseva paikka: https://kristiineaiakeskus.ee
Kivikkokasvikokoelmat ovat laajat, eikä 1,50 euron hinta ole paha. Puuvartisten puolella löytyy erikoisuuksia, etenkin pajuja ja havuja, ja metsäisen puutarhan kasveissa on mielenkiintoisia tapauksia. Mutta tarkkana saa olla, sillä lehtikotiloita pyrkii mukaan.
Laitan omat ostokseni karanteeniin ja pesen kaiken mullan pois. Kotiloita on kyllä myös eteläisessä Savossa, mutta ei vielä omassa pihassani. Ehkä on kiittäminen vapaana huitelevaa kanaparvea, sillä ne löytävät kaikki nilviäiset. Tässä helteessä ei kasvien istuttamisessa ole järkeä, koska kastella saa aamuin illoin. Muoviruukuissa nämä uudet perennat voisivat vieläkin huonommin. Jättikokoinen kesäpäivänhattu (kesäkukka) 'Prairie Sun' ja uudet värimintut (eri lajikkeita) on saatava uuteen kukkapenkkiin ja ne noin 45 perennaa myös. Kun vielä kanttaan kiviä penkkien reunuksiin, ei lomaviikkoa ei voisi järkevämmin käyttää.
Comments