Suomen kieli taipuu tuollaiseenkin otsikkoon ja sanaan: Idättämisiin. Missä sellaista sanaa voi käyttää? No vaikka siinä, kun kaksi vihertumppua tapaa ja sen jälkeen he toivottavat toisilleen jotain tuollaista. Siinä on toivoa ja rohkeutta: nyt otetaan riskejä ja kokeillaan jotain uutta.
Joskus kymmenen vuotta sitten hankin tärkeän kirjan eli Jekka McVicarin oppaan Seeds. Chelsean messuilla tein hänestä haastattelun yhteen lehteen ja sain nimmarin - ihan henkilökohtaisen sellaisen! Jekkas Herb Farm myy kiinnostavia yrttien siemeniä (400 yrtin valikoima), ja sieltä olen tilannut erilaisia mm. ajuruohoja.
Appelsiinintuoksuinen ajuruoho eli
timjami on ihastuttava.
Käykääpä katsomassa:
Timjamit eli kotoisasti timpat ovat muuten todella helppoja kasvatettavia. Siemenet itävät nopeasti huoneenlämmössä. Nopein tapa saada ajuruohokasvusto on saada pistokkaita tai hentoja varsia, jotka juurtuvat parissa viikossa.
Aamuisin pitää tarkistaa siemenakvaariot eli minigrip-pussit. Niitä on eri lämpötiloissa ja sekä pimeässä että valoisassa paikassa, ja joka päivälle riittää uusia virkoajia. Sitten ne on otettava pussista ja istutettava ruukkuihin. Taimilapset pääsevät sitten ensiasuntoihinsa ja jotkin niistä viettävät siellä jopa vuoden.
Siemenet on sekoitettu joko perliitiin tai vermikuliittiin. Vettä ei saa antaa liikaa, ja monet siemenet kannattaa liottaa ja kovapäisimpiä tapauksia viilailla kynsiviilalla.
Kaktuksien kasvattaminen siemenestä ei tuota heti kovin näkyviä tuloksia. Kuvan pikkiriikkiset piikkipallukat ovat kasvaneet vajaassa vuodessa uljaasti noin sentin. Miniatyyriotuksista pitäisi tulla erilaisia ja eri muotoisia yksilöitä. Siemenet itivät noin kuukaudessa, ja 20 siemenestä 16 iti.
Siemensekoituksia myydään siellä täällä, ja nämä on saatu lahjaksi erään ystävän Lontoon-reissulta. Kohta muuten loppuu tämä siementen ja kasvien rahtaaminen sieltä, jos siis uhkailut toteutuvat.
Uusia kärsimyskukkia taas kasvattelen. Passiflora edulis var. flavicarpa (kuvassa) otti kunnon spurtin. Kymmenestä siemenestä kaksi iti kolmessa viikossa, vaikka pussin kyljessä puhuttiin kolmesta kuukaudesta. Muut jahkailevat vielä. Ei luonnossa mikään mene tasatahtiin, ja ihmeellisiä poikkeuksia mahtuu aina mukaan. Jopa popkornit paukkuvat miten lystäävät.
Muutamana päivänä kiikutin taimitarjottimia ulkoilemaan, ja siellä muovin suojassa ne vahvistuvat - helmikuussa ei ole koskaan voinut vielä päästä +9 asteen lämpötilaan lämmittämättömässä kasvihuonessa. Yöksi kiikutin aarteet sisälle, ja pienet pakkaset lopettivat tämän huimapäisen startin. Jos nyt tulee vielä kauhupakkasia, niin kyllä sitä pettyy. Kahdeksan kuukauden puutarhasesonkia ei kannattaisi toivoa, mutta houkutuksensa siinä on.
Sain upeat sukat - ties monennetko jo! - Pirjetalta. Lämmin kiitos. Näistä tulee uudet hotellisukat, kun kevät on aika vilkasta aikaa. Vieraissa paikoissa tulee villasukista kotoisa olo. Jotain täältä lähtee postin mukaan, ja näin koston kierre jatkuu!
Puutarhakirjan ilmestymistä odotellaan tässä. Jos olotila pitäisi määritellä viinisanaston (keksimäni) kautta, niin se olisi viherpeukkumaisen kupliva!
Comments