Helmikuinen pakkaspäivä pihatöissä, miksipä ei! Joulukuusen oksat on nyt haketettu, ja tuotokset levitelty alppiruusujen alle odottamaan kevättä. Puu tai siis ranka pääsee sitten kasvimaalle tukikepiksi muiden karahkojen kanssa, ehkä papuja, ehkä tuoksuherneitä vakauttamaan. Nimittäin niitä "muita" pieniä puita raivasin käsipelillä, kun lunta on vähän ja pikkukuusia ja mäntyjä oli väärässä paikassa niin, että sai tosiaan sahata ja sen lisäksi heilua vesurin kanssa. Siementen selailussa ei muuten tule hiki, eikä voimaakaan tarvitse käyttää.
Biokompostorin puhina rauhoittaa tammikuussa. Ristin pömpelin taannoin Toivoksi, ja se on ostettu noin 30 vuotta sitten ja on perheenjäsen. (Ja Toivo on mainittu myös kotitalouksien biojäteilmoituksessa, sellainen piti laatia taannoin.) Mikään kodinkone ei muuten kestä noin pitkään. Eilen kuitenkin Toivon muovinen saranan tappi murtui, ja pienen kaivelun jälkeen sille löytyi tuuraaja miljoonalaatikon pohjalta. Tyhjennettävää Toivosta taas tuli, ja kiikutin pari höyryävää ämpärillistä toiseen nimettömän kompostiin, joka on umpijäässä. Sulassa sovussa pressun alla ne kuitenkin kurkottuvat kohti kevättä.
Pihapäivä jatkui, ja istuin kasvihuoneessa ja sekoittelin kalkkia multaan. Kiitos sulien kohopenkkien, se onnistui, toisin kuin mitä tammikuussa yleensä on tarjolla. Tarpeellista vastapainoa siis uutisille, joiden äärellä ei enää oikein riitä ymmärrys, ei aina toivokaan.
Vaan sisälle piti tulla, vaikka otsalamppu antaa lisätunteja. Munakoisot, paprikat (kuvassa) ja pullokurpitsa itivät alle viikossa, ja niitä pitää tiirailla useamman kerran päivässä. Ilman lämpömattoa ja kasvilamppuja olisi turha yrittääkään, ja pian lakkautettavan paikallisen ekomyymälän uumenista pelastetut akvaariot sopivat tähän tarkoitukseen ja ovat siis muuttuneet taimitemppeleiksi. Toivo on tässä kaiken aikaa mukana, siitä on pidettävä hellittämättä kiinni joka päivä.
Siemenralli voittaa hankirallin. Ja vaikka sen ajattelu, että livikkopenkki saanee uusia asukkaita, vaikka Peten lähettämä joululahja (kuva) joutuu vielä odottelemaan kylvämistä. Siemeniä selatessa olo on harras kuin raamattupiirissä. Onko muuten Seikkutuote teille tuttu firma? "Seikkutuote myy niittykukkien, kesäkukkien ja perinteisten perennojen siemenet joko yksittäisissä annospusseissa tai valmiina niittyseoksina", lainaus heidän kotisivuiltaan. Dianthus-lajikkeita on kahdeksaa eri sorttia, kotimaista alkuperää kaikki.
Iltahämärissä dyykkasin kylän roskiksen vierestä kasan kuhmuisia lipastolaatikoita, ja ne ovat hyviä vaikka kesäkukkien esikasvatukseen. (Paitsi ei unikoiden, jotka eivät kestä siirtämistä.) Reiät vain vaneriin, ja multaa kehiin. Sen verran innostuin pienestä auringon vilahtamisesta, että kannoin jo laatikot kasvihuoneeseen ja täytin otsalampun valossa ne taimimullalla. Näen jo mielessäni kesäkukkien reunustaman kulkuväylän talolta aitan suuntaan. Tsinnioita ainakin! Unikot kylvän paikoilleen toisaalle, ja tuo kuvan unikko on yksi hienoimmista.
Vielä puolilta öin hiivin taimitemppeliin, ja se on hyvä paikka polvistua myös aamuisin. Mikään tyranni ei saa minua nelinkontin, mutta jokainen sirkkalehti saa.
コメント