Tofinon kasvitieteellisestä puutarhasta olen kirjoittanut ennenkin. (Vanha blogi ei ole enää luettavissa.) Surffaajien suosiossa oleva kylä Tyynenmeren rannalla elää tätä nykyä turismista. Kalaveneet ovat vaihtuneet valaidenkatselupaatteihin. Otsikoihin Tofino nousi, kun tuollainen paatti upposi syysmyräkässä muutama vuosi sitten. Useita uhreja vaatinut onnettomuus oli lajissaan ensimmäinen. Useamman vuoden ajan samoja rantoja siivottiin Fukusiman takia.
Vapaaehtoistyötä olisi Tofinossa riittämiin, olen turistina tällä kertaa. Kahvilan lisäksi tontilla on majoitustoimintaa. Työpanosta vastaan saa asua ekologisessa modernissa asumuksessa, eikä töitä tarvitse paiskia joka päivä. Tarhalta on noin viiden kilometrin matka kylälle, jossa on kaikki peruspalvelut kirjastoa ja sairaalaa myöten. Pitkille hiekkarannoille on vain muutama kilometri, tosin puutarhakin rajoittuu rantaan pohjoispuolella.
Vaikka syksy on jo pitkällä, lämmin keli jatkuu ja monet kukat kukkivat vielä. Verenpisarassa piipahtaa kolibri, se joka ei lennä etelään talveksi. Hortensia kukkii, samoin salviat ja viimeiset köynnösruusut. Pujoa kasvattavat koristeena myös täällä, sama juttu Milnerin tarhalla.
Kuivan kesän vuoksi ovat nälkäiset karhut aiheuttaneet päänvaivaa Port Albernissa, ei kovin kaukana täältä. Karhut ovat oppineet avaamaan auton oven ja etsimään sieltä ruokaa. Minullekin annettiin ohjeeksi yhdessä majapaikassa ottaa autosta pois kaikki ruoaksi kelpaava. Se haju, jonka mustakarhu jättää autoon, on kuulemma kauhea. Saarella asuu yli 7000 karhua, joten kai nämä tietävät.
Puutarhan alueella on patsaita ja kaikenlaista härveleitä, ja suurin osa taideteoksista on alkuperäisväestön taiteilijoiden tekemiä. Piha-aluetta ja ravintolaan vuokrataan erilaisiin tilaisuuksiin, ja joulun alla on luvassa konsertteja ja muuta ohjelmaa.
Alueella on vahva hippimenneisyys ja yksi kommuuni pyörii edelleen. Ehkä sen vuoksi puoliksi maatuneet hippibussit ovat kai puutarhassa paraatipaikalla. Kanadan kansalliseksi ikoniksi nostettu taiteilija Emily Carr kävi täällä aikoinaan maalaamassa, ja maisemat ovat sitä kautta tuttuja monille. Toinen vahva täti eli Puuma-Annie asui tällä suunnalla. (Olen kirjoittanut uusimpaan kirjaan hänestä pitkän tarinan.) Paikan päälle pääsee vain helikopterilla ja vain muutaman kerran vuodessa (tuhansien reissu). Tarha sijaitsee noin 20 kilometriä pohjoiseen, keskellä ei mitään. Siellä Annie asui yli 60 vuotta ja perusti valtavan puutarhan raivattuaan sitä ennen metsän - satoja vuosia vanhan sademetsän. Oli kuulemma onnellinen ihminen, tämä yhdeksän lapsen äiti.
Comments