Haloo?! Pitäisikö soittaa johonkin auttavaan puhelimeen? Mistä johtuu, että en paina päätäni kumaraan häpeästä, vaikka muovisia ruukkuja on työpisteessä satamäärin?Johtuuko se siitä, että samat ruukut kiertävät vuodesta toiseen? Vai olenko vain niin täydellisen kyllästynyt ilmastoangstiin?
Lentohäpeää potee moni, ja sen kyytipoikana sitten vielä muovihäpeää. Puutarhurit ovat aika pääsemättömissä tuon jälkimmäisen kanssa, vaikka monet alan firmat yrittävät puuttua asiaan. Muoviruukuille on etsitty korvaavia materiaaleja, mutta heikkoja ovat tulokset. Esimerkiksi kookoskuidusta tehty taimipotti hajoaa muutamassa viikossa, enkä näe niissä mitään funktionaalista. (Lisäksi kookoksen matka Suomeen ei kestä mitään lähempää tarkastelua.) Kookoskuitu on materiaalina yhtä kestävää kuin vessapaperirullan hylsyistä taitellut potit. Surkeita ovat, ja vesi pursuilee ruukusta pois. (Koska ruukuissa on suoranaisia reikiä, siis muualla kuin pohjassa.) Jos tärkkään sideharsoa, saan jotain vastaavaa.
Englannissa on puutarhamyymälä, jossa taimet laitetaan asiakkaan omiin ruukkuihin. Myös lannoitteet myydään irtomyyntinä omiin pussukoihin ja astioihin. Kysyin eräältä taimitarhan pitäjältä, voisiko meillä joku tuollaista kokeilla. Hän sanoi, että jo nyt tarhat kärvistelevät realiteettien edessä, kun halpatuonti on vallannut markkinat. Jos pitäisi lisätä henkilökuntaa sen vuoksi, että muoville sanottaisiin hyvästit, se lopettaisi vähätkin taimistot. Monet asiakkaat kiikuttavat ruukkuja taimitarhoille, ihan vain siksi että niitä ei hennota heittää pois. (Eikä näihin päiviin saakka ole mustia ruukkuja voinut laittaa kierrätykseen.) Kierrätysmuovi ei ole ratkaisu, vaan se ettei muovia ole missään. Kaunis ajatus.
Joten antaa olemassa olevan muovin kiertää, eikä hankita lisää. Ja koulitaan taimia, kuten paprikoita ja orvokkeja. Katkerotkin (Gentiana) ovat itäneet, ja ihmeekseni sekä G. depressa että G. tibetica ilmestyivät kolmen viikon odottelun jälkeen. (Ei ollut happokäsittelyä!) Jouluruusut (Helleborus 'Black Beauty') alkoivat itää jääkaapissa. Kahdestatoista siemenestä yli puolet otti varaslähdön. Tähän aikaan vuodesta jääkaapissa on enemmän siemeneriä kuin ruokaa.
Vuoden ainoat lumet satoivat viime viikolla, joten sulan maan riemuista ei ole päässyt nauttimaan. Viitisen senttiä lunta ja yöpakkaset - kyllä nyt kärsivällisyyttä koetellaan. Ensi viikolla leikkaan marjapensaat ja parturoin muutaman hedelmäpuun. Olen keskiviikkona Jämsässä puhumassa puutarhoista ja romantiikasta. Tulkaa kuuntelemaan, jos olette kulmilla.
תגובות